Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Huoneen haltiat koron-kiskojalla koko perhe kyynelissä! Me syleilemme kaikki toisiamme äänettöminä. Yksin ihmeteltävä ystäväni ei kadottanut malttiansa, vaan lähetti paikalla noutamaan pullon viiniä." "Saanko puhua muutaman sanan kahden kesken teidän kanssanne, herra Obenreizer?" "Aivan mielelläni." Sitten kääntyi hän rouva Doreen.
Tappoi naisen naurusuisen miekalla tuliterällä Pyhä Yrjänä ylinkä, kukka kaiken ristikunnan. Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä. Pani äiti paimenehen. Paimen metsästä palasi, tuli outona tupahan, haasteli haralla hapsin: "Oi emoni, älä minua pane karjan paimenehen!
Nyt ovat talonpoikain haltiat suostuneet antamaan kaikkialta meidän nimessämme anomuksia hallitsijalle, ett'emme me muka tahdo laisinkaan vapaiksi tulla. Muutamat talonpojat. Onko se mahdollista? Roponen Aivan varma on, että hän nyt viekkaudella tahtoo saada meitä allekirjoittamaan nimemme. Muistakaa, että jos sen teemme, syöksemme itsemme ja lapsemme ikuiseen auttamattomaan turmioon. Kipuna.
Hän taputteli jäisiä käsiänsä, jotta kaiku kuului kuin ukkosen jyrinä vuoren rotkoista, ja haltiat ulvoivat ilosta, ja eläimet ylt'ympäri huusivat pelosta. Mutta silloinpa vuoren haltia vasta oli mielissään, niin että hän huusi yli kaiken erämaan: "Näin pitäisi aina oleman! Ikuinen talvi ja ikuinen yö! Niitä minä rakastan."
Talossa oli kaikki siistiä ja puhdasta ja sen asukkaat eli haltiat olivat myös hyvin kohteliaat, sen näki jo ulkoakin päin; siis sopii sanoa "räystäist' sen näkee, missä talossa piimää löytyy". Oikein tuntuu hyvälle sotilaasta tänlaisina melskeisinä aikoina, kun pääsee siivoon, rauhalliseen perheesen, vaikka vaan yhdeksikin päiväksi tahi yöksi.
Huonerivi toisensa perästä meni tuhaksi; kadut olivat vielä täynnä pakenevia ihmisparkoja. Mutta pakeniat pääsivät nyt alttiimmin kulkemaan, sillä väestö oli varoillaan eikä tuli voinut enään yllättää heitä heidän paossaan. Julkisten vankihuoneitten vartiat pakenivat. Amfiteaterin ja kaikkien julkisten rakennusten haltiat etsivät turvaa itselleen, peloissaan unhottaen kaikki.
Nämät haltiat, toivomme ja uskomme jälkeen, eivät ole kotonaan kadotettuja, vaan ovat yhä koettelemuksen tiellä ja voivat vielä saada rangaistusta taikka palkintoa. Vaan jättäkäämme nämät molloille ja imameille.
Eivät kuitenkaan ole haltiat, ei aurinko, eikä kaste yksin voineet kaikkea tätä saada aikaan; kukkaismaailman oma tuoksuva hengetär on täällä liikkunut ja lumonnut ihanat lapsensa iloitsemaan lyhyestä keväästä, ja kukat ovat hänet ymmärtäneet; ne ovat ojentaneet hoikat vartensa mullasta, kuullakseen hänen ääntänsä ja ilahduttaakseen hänen silmiään uhkeimmalla ihanuudellaan.
Klaus näkee tuon; hän ymmärtää, että elleivät Maria ja Anna nyt ole kaupungista poissa, ovat he jo kuoleman tulessa kärsineet. Väsyneenä vaipuu hän maahan majurin viereen. Turku palaa. Suomen emäkaupunki muuttuu raunioiksi, tuhaksi. Lieska leimuaa pilviin saakka; mustan syys-yön se valollaan valaisee. Auran vanhoista akatemian saleista muuttavat viisauden haltiat pois.
Hän ajatteli sitäkin kuinka vastahakoisia olivat olleet kummeiksi tulemaan kaksoisille Korvisen ja Karttulan haltiat. Eivät ne juuri sitä sanoneet, etteivät he tule, mutta Sanna oli vakuutettu, että he olisivat mieluisasti suoneet tuon kunnian muille. Tuskaan hän joutui, kun ajatteli sitä, miksi heille sallittiin niin paljon lapsia, kun ei ollut keinoja millä niitä elättää...
Päivän Sana
Muut Etsivät