United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
DOMITIANUS: Aulus aavistus välähti minussa ! Tasavaltalaiset! AULUS CAECINA: Tiitus on murhattu! Nyt meidän hetkemme on tullut! Oo, kun ei sitä meiltä vaan kukaan ottaisi! DOMITIANUS: Aulus auttaa meitä. Oo, Domitia, Domitia! AULUS CAECINA: Ei ole hyvä, että Rooma liian aikaisin saa tietää mitä me tiedämme. Domitia, hae Lysimaakos, tuki hänen suunsa. AULUS CAECINA: Berenice on tulossa.
Saattomies itsekin sanoi: »sinua ne vaan käyvät katsomassa.« On tulevinaan muka jotain tärkeätä paperia hakemaan, missä, missä, ja minä näen ihan selvästi, ettei hän hae mitään paperia, vaan ahmii silmillänsä minua, puhui Maslova hymyillen ja ikäänkuin kummissaan heilutellen päätänsä. On ne nekin taiteilijoita.
Ja tiedän myös, miten sanomattomasti isä sinua rakastaa ja että hänen ankaran pintansa alla on paljon tunnetta ja hyvyyttä. Hae se esiin, Sven, muista, mistä äsken pyysit saada runoilla ihmisille! Alota nyt!"
"Hae elatukseni pohjan=nawalta, jäämerestä, tunturien harjoilta, mutta älä ihmisasunnoista, joissa sinä tuotat niin paljon turmiota, ja heitä matkasi tänne sopiwampaan aikaan, jolloin ei ole wieraisilla olostani niin paljon haittaa.
»Joitakin tietoja olen tosin koonnut, mutta miksi sinunkaltaisesi kaunottaren korvan tarvitsee kuulla niin vakavia ja erikoisia salaisuuksia?» »Ah!» Julia virkkoi tuntien hivelevää nautintoa toisen mairittelevista sanoista. »Eikö onneton hae lohtua viisaalta ja eikö rakkaus, joka ei saa vastarakkautta osakseen, ole suurin onnettomuus?»
Hae kupit, Maiju! Maiju. Heti paikalla! Hän tukehtuu sinne, saatte nähdä ja mitä hyötyä hänestä sitte on ja kaikkea tuota! Loviisa. Ei, kyllä minä nyt menen pois. Heinonen. Mitä sinä huudat? Loviisa. Heinonen. Heiskasenko? Siitä ei tule mitään, eukkoseni! 16 kohtaus. Edelliset. Heiskanen. Tässä minä olen! Loviisa. Miten on kenkieni kanssa? Heiskanen. Hyvin!
Mutta hetken perästä isäntä taas kyseli avainta, kun sitä ei näkynyt seinässä. Eveliina raotti tuvan ovea, huutaen äreästi: »Iiri, mihinkä aitan avaimen panit?» »Minäkö? Niin, mihinkä sen panin voi, mihinkä minun se piti paneman? Kun en nyt muista.» »He, kamarin naulaan, hae oitis, isäntä kysyy sitä.» »Voi, voi, kun en nyt muista mitään!» Iiri haki, ja Eveliina sekä piiat.
Hän itse oli oppinut siten, että puikko kädessä oli seurannut kirjainmerkkejä järjestyksessään sen mukaan kuin hänen sokea äitinsä oli ne lausunut. Ei hän siinä nyt mitään konstia olevaksi ymmärtänyt, vaikka kuinka olisi ajatellut. Itku jo aivan kurkussa hän alkoi selitellä: »Se pitää olla vain sellainen puikko...» »Hae sellainen puikko», keskeytti Aukusti.
Teidän jalosukuisuutenne, tämä on meidän nuori herramme sanoi ääni joukosta. Kuka siellä rohkeni suunsa avata! huusi ispravnikka, mikä herra? Teidän herranne on Kirila Petrovitsch Troekurov kuuletteko, lurjukset? Ei niinkään, huusi sama ääni. Tämä on kapinaa! ärjyi ispravnikka. Hoi, kylänvanhin, tule tänne! Kylänvanhin astui esiin. Hae heti se, joka rohkeni minua vastustaa, kyllä minä hänet!...
Tässä se on, vastasi kauppias; se painaa kaksikymmentä naulaa; minä sanon sen vieläkin kerran: hae ja valikoitse mitä tahdot; jos kalu jota haluat on Djeddahissa saatavissa, sinä saat sen ennen kahden tunnin kuluttua, jos ei ole, kauppa purkautuu. Kyllä tietään että sanani on pyhä ja etten koskaan luovu siitä.