United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkastettuamme haavoitetun neekerin hartioita, huomasimme, ettei haava ollut syvä eikä hengelle vaarallinen. Sidoimme haavan, ja miehelle annettiin hyvä grogi, jonka jälkeen hän sai mennä levolle. Samana yönä menin vielä erääsen saksalaiseen höyrylaivaan, josta otimme 16 mieltä. Mutta siellä jouduimme kahakkaan, jossa sain hyvänpäiväisesti selkääni.
Ensin hän ei huomannut muuta kuin sen haavan, joka oli tullut ohimoon ja tahrannut kaikki kasvot vereen. Hän pyyhki kasvonsa kaikkein puhtaimmilla paikoilla, mitä takkinsa liepeistä löysi.
Aadolf oli tämän kummallisen miehen vieraana niin kauan, kunnes tämä saapuville haetun kirurgin avulla sai hyvin hoidetuksi ja sidotuksi haavan, jonka jälkeen hankittiin vaunut, joilla Aadolf saatettiin kotiinsa Götkadun varrella.
ELISABETH. En ollenkaan käsitä. PASTORI. Elisabeth minä pelkään mitä pahinta. ELISABETH. Jumala varjelkoon Mitä sinä pelkäät? PASTORI. Hän oli niin liikutettu ja kummallinen. Kun nyt ajattelen, ei hän ole milloinkaan ollut senlainen. ELISABETH. No niin ? Mutta pahinta? PASTORI. Hän otti minulta hartaat jäähyväiset ja vapisi kuin haavan lehti. ELISABETH. Sinä uskot ?
Lode, Kaarle Leonard, oli syntynyt Turussa 1752. Kolmivuotisessa sodassa 1788-90 hän ansaitsi majurin, 1808 everstin arvon. Alavudella hän sai vaarallisen haavan. Tämä yleisesti kunnioitettu ja rakastettu soturi, "lumitukka, tulirinta", jonka lapsellinen hurskaus varsinkin ihastutti hänen tovereitansa, kuoli Kuopion tienoilla 1816.
LUCIUS. Tää näky noinko syvän haavan lyö, Ja sentään inhottu ei elo väisty! Elolle elon nimen kuolo jättää, Kun muut' ei jäljell' elosta kuin henki! MARCUS. Ah, syddn-parka, lohduton on muiskus: Jäävettä ryytyneelle madolle! TITUS. Oi, milloin päättyykään tää kauhun uni! MARCUS. Hyvästi, mairittelu! Kuole, Titus!
Renki Jooseppi juoksenteli reeltä toiselle, lumessa kahlaten, ja puheen lomassa kertoi juttujansa ilveksistä, jotka nyt kulkevat syvässä lumessa nakertaen haavan kuorta, ja karhuista, jotka nyt makaavat talvipesissään, turpa ilmareijässä, puhallellen kuumaa hengitystään.
Oi, Edmund! Puhalla joka luonnon kyven liekiks; Tää julmuus kosta! REGAN. Ulos, viekas konna! Sa häntä kutsut, ken sua vihaa: hän se Petokses ilmi antoi; liian hyvä Hän on sua säälimään. GLOSTER. Oi, mua houkkaa! Siis Edgar syytön! Armaat jumalat! Minulle anteeksi ja siunaus hälle! REGAN. Pihalle hänet syöskää! Doverihin Tien haistakoon hän. Herrani, kuin voitte! CORNWALLIN HERTTUA. Sain haavan.
Kun vanhus taas tuli omaan tupaansa, oli palvelija onnellisesti korjannut herransa haavan ja papin vaimo ruvennut atriaa hankkimaan, mikä oli tehtävä yhtä haavaa keittiönä ja salina olevassa isossa tuvassa.
Se lauhdutti samassa haavan polttavan kuumuuden virvoittavalla vilppaudella, joka muutos kuumeen tuskissa olevasta sairaasta tuntui niin suloiselta, että hän, jota kipu juuri vähää ennen oli ohkauttanut, nyt ei voinut olla mielihyvästä huoahtamatta, kun hän jälleen vaipui vuoteelleen, nauttien voitelemisen kautta saatua lievitystä.