Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Istun rannan kuusen alla, päivä mailleen laskeutuu, Aallot laulaa kehtovirttä, kunnes silmät sulkeutuu, Kaikkialla hiljaisuutta, ilta vitkaan hämärtyy, Kummat varjot, oudot aaveet sielun silmään ilmestyy: Hurmerusko äkkiänsä taivon synkän punottaa, Tykit paukkaa, säilät säihkyy, haavan saaneet voivottaa, Torvet soipi, hevot hirnuu, sinkoo hiekka tanteren, Kunnes sauhuun peittyy kaikki, lasken verhot yöhyen.
Jos joskus olet unohtunut seuraamaan valonsädettä, joka tunkeutuu elämän portin rakosista, niin ole varma siitä, että sinä päivänä olet tehnyt yhtä suuren teon, kuin jos olisit sitonut vihollisesi haavan, sillä tällöin sinulla ei enää ollut vihollista.
Mattu, väännä minulle pitkä vitsas; panen sen ympärilleni pitämään kiinni riepua, jonka asetit haavan päälle. Kiitos! Nyt rupeamme nukkumaan. Käykää vain levolle! Ruotsalaiset eivät koskaan ole liikkeessä yöllä." Selvä asia oli, ettei uni heti tullut; jokainen ajatteli kärsittyä vahinkoa.
Mutta juuri kun vihollinen oli joutunut ulkonevalle kalliolle, vuorisolan keskivälille, ja seisahtuen viittasi alhaalla olijoita tulemaan jäljestään, läksi erään Sumun Pojan joutsesta nuoli viuhahtaen ja iski mieheen niin kuolettavan haavan, että hän pelastusta yrittämättäkään horjahti ja putosi siltä kalliolta, jolla seisoi, suinpäin pimeyden poveen.
Kämmenen hän käsivarrelleen pani, polttohon haavan, jonk' oli ryntääjään vasamallaan ampunut Teukros tornistaan ylähält', uros, suojaten ystäviänsä; näin rukoellen huusi Apolloa noutavanuolta: "Kuullos, Apollo, sa jos Lykian mehumaill' olet taikka äärill' Ilionin; ei paikkaa, kunne et kuulla vaivaan vaipuvan ääntä sa vois, kuin nyt minä vaivun.
Onko teillä ihmisen verta suonissanne vai mitä niissä juoksee?" Hän iski samassa pienen haavan käteeni, jotta siitä juoksi vähin verta ja sanoi: "Todellakin oikeata verta! No, kirjoittakaa nimenne siis!" Minulla oli kädessäni paperi ja kynä.
Ole niin hyvä, ota ensin! Ota! Niin vaan minä vapisen, kuin haavan lehti! VOITTO. Aukaistaan vaan viipymättä! KUSTAA. Minä en uskalla! aukaise sinä ensin! VOITTO. (
Elli istui useimmiten päivällisen jälkeen porstuan rappusilla ja katseli kirkolle päin tietä pitkin, jonka kahden puolen kasvoi koivuja, joiden väliin länteen laskeva päivä loi varjoja ja toisiin kohtiin valopaikkoja. Välistä lepattivat haavan lehdet puutarhassa, mutta koivujen lehdet eivät liikahtaneetkaan. Isä nukkui ruokalepoaan, ja äiti istui keittiökamarissa ja luki postillaa.
Luultavasti ei olisi hän kuitenkaan puhunut sillä lailla, jos Pohjan neito olisi ollut kotona; sillä matkalla nähtyänsä tämän kaunottaren, kosii hän heti paikalla ja tekee kaikki, mitä oikullinen tyttö, hänestä pilkkaa läskein, käskee. Hätäillessään iskee hän viimein suuren haavan jalkahansa.
"Minulle tekee pahaa, minä pyörryn äiti; tuokaa minulle kylmää vettä!" kuiskasi Anni tuskin kuultavasti. Nyt vasta havaitsi Iikka, kuinka syvän haavan hän oli arvaamatta iskenyt vaimonsa sydämeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät