United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luullakseni ei Mr Riach ollut ensi miehiä taistelussa eikä senvuoksi ollut saanutkaan pahempaa vammaa kuin haavan leukaansa, mutta hän näytti hyvin alakuloiselta ja väsyneeltä, kun oli ollut jalkeilla koko yön joko vahdissa tahi haavoitettuja hoitamassa. »Tämä oli huono teko», lausui hän viimein päätään pudistaen. »Se ei ole meidän syymme», vastasin.
Pääsin minä kuitenkin, Jumalan kiitos, yhdellä heidän omilla hevoisillansa pakoon, vaikka minä kylkeeni haavan saanut olin, niin että minun, kuin minä pari penikulmaa ehtinyt olin, yhteen torppaan pisättää täytyi.
Ja samate se, joka salaisia huoliansa haastellessa ei tiennyt kellen ilmoittaisi, etteivät kertoisi ulomma, viimein kuitenki tuuman keksivä, sanoen: Menen metsähän mäelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtiselle, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkänä, Kuihkaele kullenkana.
"Jopa alkavat kädet punastua, vaikka ensin olivat valkeat kuin haavan lastut." Sitten emäntä kämmenillään räpsytti Tapanin käsiä ja jalkoja ja pitkin selkääkin, hokien: "Tämä se hyvää tekee, tämä se hyvää tekee."
Mutta silloin tuntui taas hiukan koskevan oikean jalan kantapäähän, jonka hän oli eilen polkenut lasinsiruseen. Hän muisti nyt tuon pikku haavan, nosti kantapäänsä koholle ja tarkasti kipeän paikan. Ja silloin hänen päähänsä pisti taas liikata sitä.
Hän tahtoi antaa oman voimansa valkoiselle lemmen kukalle sen kalpean naisen sydämmessä. Hän tahtoi antaa kaikki mitä hänellä oli, että sen miehen onni pelastuisi, sen miehen, jota hän rakasti. Ja hän paljasti oman sydämmensä ja viilsi siihen haavan. Syvän haavan. Siitä haavasta vuoti hänen lämmin, punainen sydänverensä.
Hän pudisti lämpimästi Antin ja Katrin käsiä ja riensi nopeasti pois. Kyösti ei saanut kuolla taisteluissaan isänmaansa edestä, kuinka hän kuolemaa etsikin. Virran sillalla sai hän pahan haavan, mutta parani pian ja oli jo Oravaisissa ensimmäisinä.
Niin herkkä kuin haavan lehti On tuulien suukkosille, Niin herkkä ja altis on mieleni mun Myös tuntehen tuulosille. Niin täynnä kuin syys-yön taivas On tähtien kehriä noita, Niin täysi ja kirjava syömmeni myös Utuheikkoja on unelmoita. Kuin pyörivi pyörteessä kaarna, Ei nielua virran se vältä Niin maailman pyörteessä häilyn mä myös, En kuilua kuoleman vältä.
Croyen kreivittäret puolestaan, jotka vallalla olevan tavan mukaan olivat hiukan perehtyneet lääketieteeseen, huuhtoivat haavan puhtaaksi, seisahduttivat veren ja sitoivat nuoremman neidon liinan kääreeksi, jotta ilmaa ei pääsisi haavaan, niinkuin heitä oli opetettu.
Synkkä kuusimetsä seisoi hiljaisena, lehväänsäkään väräyttämättä. Haavan lehdet, jotka mielellään pitävät, muiden nukkuessa, hiljaista kahinaa, riippuivat nyt pitkistä kantimistaan laitaansakaan liikauttamatta. Rukiin tähkätkin olivat kumartaneet päänsä maata kohden. Hiilikkikin oli lopettanut märehtimisensä ja ojensi päänsä pitkin pihaa, silmät ummessa.