Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Kaikki herrat kääntyivät raatimieheen päin, joka akkunan vieressä istui ja katseli ulos. «Hi, hi, hoo! Saavatko kiini hänet? Hi, hi! Hän on väkevä!« Herrat kamarissa ja naiset salissa samosivat akkunain luo. He näkivät kolme miestä hätyyttävän yhtä, joka voimallisesti puollusti itseään, seisoen selin seinää vastaan akkunan vieressä kadun toisella puolella.
"Oh ... hoo ... hm ... hm ... se on liikaa ... täytin vaan velvollisuuteni", änkytti ukko, kun eivät ainoasti katteini Malm ja rovasti Sievo, vaan majuritarkin lämpimästi kiittivät häntä. "Herra jestas, minä olen valmis soittamaan, niin vaikkapa monta viikkoa, jos vaan siten saisin soitettua tuon kirotun ryssän maasta pois".
EEVA. Maksa pois korea rasiani. AAPELI. Rasia! Onko mailmanloppu tullut? Antavatko kuolleensa maa ja meri, kuolema ja kipenöitsevä helvetti? Kas tämäpä vasta päivä on. EEVA. Voi minä mieletön lapsi! AAPELI. Sinä portto, anna tänne sormukseni. EEVA. Hoo! kas tässä, poikasein. EENOKKI. Elä elä, veljeni. AAPELI. Ihminen, miksi narrasit mua hevosellani sinua kyydittämään huoneeseeni?
Sytyttäisikö hänkään muuta kuin lempeä, vaikka hän oiskin, kuin tämä vanhus, voipa ja ylhäinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?» »Hoh, hoo!» kaunis Johanna nyt huokasi, »eip' ole turhaan arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki, vanhan nuoreksi luo sekä nuoren luontavi vanhaan.
»Sanokaa», hän äkkiä virkkoi pitkän vaijennan jälkeen, »oletteko veli ja sisar.» »Emme», Ione vastasi punastuen. »Oletteko naimisissa?» »Emme vielä», Glaukus vastasi. »Hoo, rakastuneita ha ha ha!» ja velho nauroi niin äänekkäästi ja hohottaen, että koko luola raikui.
Hän huusi ukkosen jyrinää kovemmin. Täällä hänen luonaan tapaamme monta herraa, jotka viimeksi näimme majuri sen salissa Marian syntymäpäivänä. Täällä on tuo lihava raatimieskin. «Hi, hi, hi, hoo!« kuului nauru salista, ja pian astui kamariin, missä kreivi nyt oli, tuo laihakinttuinen raatiherra. Hän taputtaa takkinsa taskua; hän on sinne vastikään laskenut 100 riksiä kortilla voitettua rahaa.
Vai epäilyttää? puuttui Skutenhjelm puheeseen; ei, kyllä hän oli ihan tosissaan, siitä saatte olla varma! Kuule, Stiernhielm, toisti antikvaari, joka ottamalla sanotun jutun puheeksi tahtoi hänelle vähäisen kostaa, joko olet saanut pohdituksi, missä paratiisin paikka oli? Vastaa sinä toiseen kysymykseen, mahtoikohan paratiisissa olla riimukiviä? Riimukiviäkö? Ho hoo!
"Minä huomaan surulla, että teidän on miehenne kuollut". "Tämä ei ole ensimäinen, jonka kuolema on minulta eläessäni vienyt, Mr. Murdstone", vastasi Peggotty, kiireestä kantapäähän vapisten. "Minä toivon ilolla, ettei tarvitse soimata ketään tästä ettei kenenkään tarvitse vastata siitä". "Hoo!" lausui Mr. Murdstone; "se on lohduttava ajatus. Te olette siis tehneet velvollisuutenne?"
»Hoo, sanotko niin! Jos jumalat suovat, niin huomenillaksi järjestämme jälleen jonkun sievän juhlan tänne.» »Kaikesta sydämestäni olen mukana», pappi sanoi käsiään hykertäen ja lähestyen pöytää. Samassa heidän korviinsa osui heikko kahina ovelta ikäänkuin joku haparoisi ovenripaa. Pappi verhosi heti huupalla päänsä.
ANTON. Hoo, hän oli vaan se punainen marjaharkki, jolla viettelin nuoren terrikukkoni koreasti paulaan, ha ha ha! Mutta mitä vastaat? LEO. Mitä kysytte? ANTON. Mitä kuulen suustas, jaa vai ei? LEO. Minä lemmin ja kunnioitan jaloa kasvatusäitiäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät