Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Tienrakennus kai nyt pian loppuu täällä? Minulta on jo loppunut. Loppui eilen. On sitä ollutkin kotvaksi aikaa. Vaan, jumalan kiitos, se loppui kuitenkin. Ja te olette siitä niin ylen iloissanne. Niin, olen oikeinkin! Noo, mutta sen minä sanon Mitä niin, rouva? Että se ei ole enään juuri kauniisti, herra Borghejm. O hoo? Miksikä ei?
Santra itse sanoi, ettei se maksa vaivaa. Ja niin minäkin uskon; se emäntä kuuluu olevan tuikea muija.» »Kyllä siinä sitä on. Mutta totta puhuen, minä vieläkin epäilen, millä kurilla sinä selviät tästä jupakasta.» »Hoo, kyllä jupakat selviävät aina itsestänsä. Mikä siinä on kuin selviäminen. Paljon vaikeammaksi asia sillä tulisi, jos minä antaisin Ellan päästä kuulutuksiin.
Hänen hermonsa olivat kuin kuumeessa; hän ei voinut enää sietää yksinäisyyttään hän alkoi huutaa hän löi nyrkillään oveen. Hänen huutonsa kuului halliin saakka, ja Sosia riensi aikalailla pelästyneenä katsomaan, mikä oli hätänä, ja vaijentamaan vankiansa mikäli mahdollista. »Hoo! Mikä nyt on?» hän kysyi tylysti. »Nuori orja, jos pidät tuollaista melua, täytyy taas käyttää suukapulaa.
Ho hoo kyllä voit tulla kummemmaksi! Tuokaa tänne viuluni. Nyt minä soitan. Ja hän sai viulun; Torger katsoa tuijotti sitä; semmoista viulua hän ei ennen ollut nähnyt. Se oli niin sievä, että kiilteli pitkän matkan päähän. Mikä mies sinä olet, jos uskallan kysyä? sanoi Torger. Nimeni on Ole Bull, oletko kuullut puhuttavan hänestä? Torger katsoi häntä suurilla silmillä. Ei, oletko sinä Ole, sinä?
Niin, se on selvää, sanoi paruuni, että elämällä, joka on täynnä vaivoja isänmaan palveluksessa, on myöskin iltansa, jolloin lepoa tarvitaan; mutta vielä on herra kenraalilla niin paljon voimaa, että isänmaa vielä voi odottaa paljon kenraalin toimista. Hoo ... on niin monta, jotka ... jotka, mutta, yhtä kaikki, minä alan todellakin väsyä ja tahdon vetäytyä lepoon. Lääni ehkä?
»Hääh?» kysyi sängystä vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla äänellä. Kertoja meni sängyn ääreen ja jutteli asian uudestaan. »Valehtelet», tuumi ukko, nähtävästi kuitenkin ollen kahdella päällä uskoa tahi ei. »Etkö sinä ole Koipi-Siukku?» »En minä ole kuin pappilan isäntärenki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.» »Hoo, no oletko sinä sen veli?»
«Missä hiidessä on Leist?« kysyi kreivi. «Sija meidän pöytämme ääressä on tyhjä. Leist on aina ennen ollut ensimmäisiä tällaisissa menoissa. Onko kukaan teistä tänään nähnyt häntä?« «Hi, hi, hi ... hoo! Leist, hi, hi!« «Niin Leist!« «Hän pitää enemmän naisista kun herrain nimipäivistä; hi ... hii!...« «Se on pelkkää valhetta«, lausui lihava raatimies. «Puolustakaa itseänne, luutnantti!«
Vai niin! Hän teki oikein. Hänestä ei ollut elämään«. «Mutta minä olen vastikään nähnyt hänen«, sanoi luutnantti kolkosti. «Sinä nähnyt! Tästä tulee hupainen juttu! Luutnantti Leist uskoo aaveita«, nauroi kreivi. «Hi, hi, hi, hoo!« nauroi raatimies. «Minä olen hänen nähnyt, ja se, joka minua valehteliaksi sanoo, saa minun kimppuunsa!« «Milloin näit sinä hänen?« kysyi kreivi vakavammasti.
KAMREERI. Niin, istu nyt, niin kerron sen sinulle. Hoh hoo! ONNI. Minä olen todellakin utelias. KAMREERI. Niinkuin tässä jo kuulit, niin olin minä eilen illalla Rouva. Kamreeri. Onni. KAMREERI. Viskaali? Kyllä. Taisihan tuo olla tuolla ulkona. ROUVA. No, mitä varten sinä et ottanut häntä vastaan? Sepä kummallista! KAMREERI. Mitäkö varten? No, kun minä nyt olin niin väsyksissä, niin en tahtonut
"Minulla on tässä sakset, joilla minä erinomaisen sukkelaa niistäisin sen sormet, joka rohkenisi nostaa muuta kuin minun maani ja minun kuninkaani lippua Bresnovinan lipputangolle." "Ho, hoo!" sanoi ruotsalainen herra.
Päivän Sana
Muut Etsivät