Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Torger painautui kovasti seinää vastaan ja rukoili hädässään pelastusta ne tulivat yhä ahdistaen hänen päällensä silloin hän äkkiä kuuli kirkonkellon soivan, vuori halkesi, päivä tulvasi sisään, peikot kalpenivat, ja vuoren-aukeamassa seisoi nuori tyttö. Torger tunsi sen, se oli Kari, ja hän se soitti kirkonkelloa. Samassa puistatti häntä niin, että hän hieroi silmiänsä, oliko hän nähnyt unta?
Olenko siis konna, Näin Cassiolle oikotien kun neuvon Juur' onnen helmaan? Oppi helvetin! Kun perkeleill' on mieless' ilkein hanke, He hahmoss' enkelin meit' ensin kiusaa! Niin minäkin. Kun, näet, tuo kunnon hupsu Hädässään avuks Desdemonaa vaatii, Ja tämä kiusaa pyynnöllänsä miestään, Niin maurin korvaan valan tämän myrkyn: Ett' anomukseen syyn' on lihan himo.
Ken mitä teki kesällä, vielä tahtoo talvellakin. On yhtä kuin jos sanoisit: mihin tapaan kerran harjautuu, siitä on vaikea luopua. Katseltakoon siis, ettei kesätyöksi oteta, mikä talveksikin ei auta. Muuten taitaisi käydä kuin muinen heinäsirkan. Hän lauleli kaiken kesänsä työtönnä ja oli talvella nälkään kuolla. Hädässään kävi hän muurahaiselta apua hakemaan.
Ilmassa vinkui ja ulvoi, vedessä kohisi, aallot nousivat kuin vuoret ... vene kallistui syrjälleen ja molemmat, sekä Åsulv että pappi putosivat veteen. Åsulv laski papin irti ja koetti uida. Hädässään pappi tarttui Åsulviin, ja niin menivät molemmat pohjaan.
»Minä aion lähteä taisteluun.» »Mutta silloinhan teet vastoin isäsi tahtoa ja se on synti.» »Eikö sitte ole synti jättää äitini auttamatta häntä hädässään?» »
Hän oli jo hädässään mennä häntä etsimään, silloin kuuli hän kerrassaan pihaveräjän pauketta ja juoksi riemuiten ulos isäntää vastaan. "Hyvää iltaa armas Antti!" huusi Liisa jo kaukaa puolisollensa, "Jumalalle kiitos, että vihdoin olet kotona! Et usko kuinka levoton olin sinun tähtesi!" "Vai niin, ihmeellistä", vastasi Ojamylläri pilkaten ja pani huolella pihaveräjän kiinni.
Hän kärsi sanomattomia tuskia, ja hänen ymmärryksensä valo olisi kentiesi sammunut, jollei hän näinä rajattoman katkerina hetkinä olisi etsinyt ja löytänyt sitä korkeampaa lohdutusta, jota uskonto tarjoopi jokaiselle, joka nöyryytetyllä sydämellä hädässään ja tuskissaan siitä lohdutusta etsii.
Tuntui siltä kuin joku salainen voima olisi kätketty virteen, joka sana sanalta tunkeusi hänen sydämeensä, ja kapteenista rupesi tuntumaan siltä, että koko virsi oli häntä varten sepitetty. "Onko setä koskaan hädässään huutanut Herraa? Onhan sinullakin murheita ja tuskia", kysyi Helmi äkkiä, kuin oli tovin aikaa miettinyt. Kapteeni ei voinut vastata mitään, katseli vaan alakuloisena maahan.
Mutta sitte kävivät sävelet kohoamaan. Ne syöksivät toisiansa vastaan kuin vaahtoavat laineet, ne kiehuivat kuin kuohu ja tyrsky ja itkivät sillä välin kuin kuutamo-iltoina rantaa vastaan läikkyvät laineet. Ah, hän tunsi ne hyvin! Ne olivat hänen miehuutensa raskaat vuodet, taistelu, epäilys ja synti, katumuksen hetket itkuineen rukouksineen, Vapahtajan huutaminen avuksi hänen suuressa hädässään.
Sabina lykki hädässään ja tuskassaan Leonardoa, ja tahtoi vetää hänen myötänsä likimmäiseen huoneesen; mutta Leonardo piti kovasti vastaan ja lausui; "en tahdo pelastettaa! Käyköön se kirous, jonka olen itselleni tuottanut, toteen!" Sotamiehet tunkeusivat sisälle ja karkasivat Leonardoa vastaan. "Mitä tahdotte?" huusi onnetoin vaimonsa. "Mieheni on syytöin! hän ei ole metsävartiaa tappanut!
Päivän Sana
Muut Etsivät