Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Hän saapui forumille riemuportille; hän kumartui hän hapuili käsillään! hän huusi Glaukuksen nimeä. Heikko ääni vastasi. »Ken kutsuu minua? Varjojen äänikö? Tule, olen valmis!» »Nouse, seuraa minua! Tartu käteeni! Glaukus, sinä pelastut!» Ihmetellen ja taas yhtäkkiä alkaen toivoa Glaukus nousi. »Nydia taaskin? Ah! Olet siis pelastunut?»
Oven ulkopuolelta kuului kärsimätön ja harmistunut huudahdus; joukko teki tilaa, ja jonkun ystävällisen käden opastamana sokea tyttö astui sisään ja lankesi Glaukuksen jalkoihin. »Minäkö siis olen sinut pelastanut?» hän sopersi. »Salli minun nyt kuolla!» »Nydia, lapseni suojelijani!» »Oh, salli minun tuntea koskentaasi hengitystäsi! Niin, sinä elät! Emme tulleet liian myöhään.
»Eikö mitä! Eikö mitä!» kauppias intti. Glaukus oli sillä välin ehtinyt eräälle käytäväikkunalle, ja pian oli ihana Julia hänen rinnallaan. »Glaukus, onko Atenassa tapana», kauppiaan tytär virkkoi, »välttää niitä, joiden luona ennen on käynyt?» »Ei kaunis Julia.» »Mutta minusta tuntuu, kuin se olisi Glaukuksen tapoja.»
Ovella hän jälleen kohtasi Nydian, joka oli lopettanut miellyttävän toimensa. Hän tunsi heti Glaukuksen askelet. »Menet aikaisin ulos», hän virkkoi. »Niin, Kampanian aamuhetket rankaisevat niitä laiskureita, jotka unohtavat ne.» »Ah, kunpa minäkin voisin niistä nauttia!» sokea tyttö äännähti, mutta niin ettei Glaukus hänen valitustaan kuullut.
Orja tuli Ionen huoneeseen ilmottamaan, että Glaukuksen palvelijatar halusi häntä tavata. Ione mietti hetken. »Hän on sokea, tuo palvelijatar», orja sanoi. »Hän tahtoo asiansa puhua vain sinulle.» Arvoton on se sydän, joka ei onnettomuudelle lämpene. Heti kun Ione kuuli, että lähetti oli sokea, tunsi hän, että hänen oli mahdotonta antaa kieltävää vastausta.
»Anna minulle viisitoista vuotta elämästäni takaisin ja silloin voit panna minut Glaukuksen laisen rinnalle. Iloinen olen saadessani hänestä ystävän, mutta mitä minä voin antaa vastalahjaksi? Voinko minä huvittaa häntä samoin elämännautinnoin kuin hän minua juhlin ja kukkaseppelin partilaisin hevosin tai arpapelein?
Aluksi pidätetty ja verhottu keskustelu salli Glaukuksen ja Ionenkin vain kuiskailla keskenään; puhetapa, jota lempivät rakastavat enemmän kuin mitään muuta kaunopuheisuutta. Julia tarkkasi heitä kiiluvin silmin. »Kuinka pian minä olen Ionen paikalla!» hän tuumiskeli.
Jos annan puhumallesi tytölle juoman, jonka pitäisi Glaukuksen elämä tuhota, niin tulen varmasti ilmi kuolleella on aina kostajansa. Ei niin, sinä pelottava mies! Jos sinun käyntisi täällä, sinun vihasi Glaukusta kohtaan tulevat ihmisten ilmoille, niin tuskinpa taikakeinosi voisivat sinua itseäsikään suojella.» »Haa!» Arbakes huudahti ja vaikeni äkkiä.
Jos puutarha oli pieni, maalattiin sen muurit perspektiivisesti täyteen puita, lintuja, temppelejä j.n.e., jotta silmä pettyisi pitämään puutarhaa isompana; se oli luonnonjäljittelyä, jonka Pliniuksen kaltainen miellyttävä pedantti hyväksyi ylpeillen suorastaan sen erikoisesta vaikutuksesta. Glaukuksen talo oli tosin pienimpiä, mutta täydellisimpiä ja hienoimpia Pompeijin yksityisasunnoista.
Olen kuullut, että naisen rakkaus uskaltaa kaikkea tätä.» »Veljeni, kaiken uskallan Glaukuksen hyväksi, eikä se minusta tunnu edes uhraukselta. Sille, jota me rakastamme, ei ole uhria.» »Riittää! Jos nainen näin ajattelee miehestä, mitä miehen silloin tuleekaan uhrata Jumalalleen?» Hän ei puhunut enempää.
Päivän Sana
Muut Etsivät