Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
»En ole vielä asiaani loppuun asti suorittanut», hän virkkoi ja otti poveltaan Glaukuksen kirjeen. »Nämä rivit ehkä ilmaisevat syyn, miksi se, joka minut on lähettänyt, on valinnut niin halpa-arvoisen sanansaattajaksi Ionen luo.» Napolitar otti kirjeen, ja Nydia tunsi hänen kätensä vavahduksen ja hän huokasi.
Glaukuksen oli hänen ikäänkuin auringonsäteistä kutoutuneen luonteensa iloisuus vienyt nautintoja hakemaan. Aikakautensa haihatteluissa temmeltäessään hän ei niinkään totellut rangaistavia taipumuksia kuin nuoruuden ja terveyden ilakoivia ääniä. Hänen luonteensa kirkkaus valaisi jokaisen rotkon ja kuilun, johon hän harhaillessaan joutui.
Kun hän siis tiesi, että ainoa Glaukuksen pelastamisen mahdollisuus oli hänen, nuoren, heikon, intohimoisen ja herkän tytön varassa, päätti hän vaikka pakoyritykset tuntuivatkin mahdottomilta, olla vaipumatta epätoivoon, sillä sehän estäisi häntä käyttämästä hyväkseen tilaisuutta, joka voisi ilmaantua. Hän tukahdutti sen sietämättömien ajatusten tulvan, joka uhkasi hänet hukuttaa.
»Erinomaisesti!» jalokivikauppias vastasi; sillä kivet oli hyvin valikoitu ja mairivat ketä tahansa, siihenkin aikaan. »Mutta kun nuo renkaat välkkyvät jalon Ionen korvissa, niin huomaatpa, Bakkus vieköön, että minun taitoni voi kauneuttakin lisätä.» »Ionen?» toisti Nydia, joka tähän asti oli hymyillen ja punastuen pitänyt Glaukuksen lahjaa.
Arbakes ei vastannut Glaukuksen intoiseen huomautukseen, mutta hetken vaijettuaan hän virkkoi lempeällä ja alakuloisella äänellä: »Olette kuitenkin kaikitenkin oikeassa nauttiessanne niinkauan kuin aika teille hymyilee; pian ruusu kuihtuu, pian sen tuoksu haihtuu.
»Varma, rakkaani. Mutta mitä se sinua tai meitä liikuttaa?» Nydia epäröi hetken, sitten hän pani nopeasti tuomansa kukat pöydälle, kutsui orjan, joka häntä oli seurannut, mukaansa ja lähti talosta virkkamatta mitään. Puolimatkassa Glaukuksen taloon hän katkaisi äänettömyyden ja mutisi puoliääneen: »Hän ei aavista ei tiedä niistä vaaroista, jotka häntä uhkaavat.
Glaukuksen ääni oli ensikuulemalta kaikunut hänen korvissaan ihanalta soitolta; toisen ystävällisyys oli syvästi vaikuttanut häneen. Kun Glaukus edellisenä vuonna oli ollut poissa Pompeijista, oli tyttö aarteina sydämeensä kätkenyt jokaisen hänen lausumansa sanan.
Päivän Sana
Muut Etsivät