Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Onko siis oltava kaunis? mutta oli kai välttämätöntä, että luulemme itseämme kauniiksi. Ei, kunhan vain hänelle, hänelle vain olen kaunis! Franziska, jos kaikki tytöt ovat sellaisia kuin miksi itseni nyt tunnen, niin me olemme kummallisia kapineita. Helliä ja ylpeitä, siveitä ja turhamaisia, intohimoisia ja hurskaita. Sinä et kai ymmärrä minua. En kai itsekään ymmärrä itseäni. Ilo huumaa, hurmaa.
Fritz sitävastoin saattaa myöntää hirsipuulle tuhannenkin askeleen etumatkan, ja siitä panen vaikka pääni pantiksi, tavoittaa sen sittenkin. Ne kaikki olivat kaiketi hänen hyviä ystäviään, neitsyt? Wilhelm ja Philipp, Martin ja Fritz? No, Just sulkeutuu hänen suosioonsa! Franziska ja sittemmin isäntä. Ansaitsinpa tuon pistoksen! Kiitän kunniasta. Just.
Kautta kurjan sieluni, suutuin! Mutta minun ei sittenkään olisi pitänyt olla sellainen tolvana. Nyt käsitän sen varsin hyvin. Minä ansaitsisin saada sata patukan iskua. Käskekää pois vain antaa ne minulle; mutta nyt ei enää mitään kaunaa, rakas majuri! v. Kaunaa? Haa! haluaisinpa nähdä sen, jolla olisi parempi tyttö ja vilpittömämpi ystävä kuin minulla! Franziska, eikö niin? Werner. Franziska.
Maistukoon ruokanne, neitokainen! Samaten, herra varusmestari! Luulenpa, että tuo mies miellyttää minua! Neiti. Franziska. Joko majuri taas on poissa? Franziska, luulen nyt jälleen olevani kyllin rauhallinen, että olisin voinut pidättää hänet täällä. Ja minä saatan teidät vieläkin rauhallisemmaksi. Sitä parempi! Hänen kirjeensä, oi, hänen kirjeensä! Jokaiselta riviltä puhui rehellinen, jalo mies.
Hän palaa halusta tutustua kasvoista kasvoihin siihen mieheen, jonka hänen ainoa perijättärensä on valinnut omakseen. Hän tulee enona, holhoojana, isänä jättääkseen minut teille. v. Ah, neiti, miksi ette lukenut kirjettäni? Miksi ette tahtonut sitä lukea? Teidän kirjettännekö? Niin, nyt muistan, lähetittehän te minulle kirjeen. Mitenkä olikaan tuon kirjeen laita, Franziska?
Mutta sanokaahan, hyvä neiti, kuinka joutui mauri Venetian palvelukseen? Eikö maurilla ollut isänmaata? Minkätähden vuokrasi hän käsivartensa ja verensä vieraalle valtiolle? Missä te olette, Tellheim? Nyt on aika keskeyttää. Tulkaa! v. Ei, Franziska, minulla ei voi olla kunniaa seurata neitiä ajelulle. Hyvä neiti, suokaa minun vielä tänään pitää terve järkeni, ja sallikaa minun poistua.
Franziska, valmista sinä häntä vähäisen tällävälin, ettei minun tarvitsisi joutua halveksittavaksi hänen silmissään eikä omissakaan silmissäni. Tule, Werner, sinun on syötävä kanssani. Tämänkö talon pöydässä? Silloin en saisi suustani alas palaakaan. v. Minun omassa huoneessani. No, sitten seuraan teitä heti. Vielä vain sananen tälle neitokaiselle. v. Ei ole hullumpaa! Paul Werner. Franziska.
Sappi onkin parasta, mitä meillä on. Minä pyydän teitä, herra majuri v. Kuinka monta kertaa minun pitää se sanoa? Minä en tarvitse rahojasi! No tarvitkoon niitä sitten kuka tahansa! Ah, rakas Franziska, minun olisi pitänyt totella sinua. Herra varusmestari! Menköön hän tiehensä! Huu! Minkälaisia miehiä! Tellheim! Tellheim! Kuulkaa minua toki! Te erehdytte! Pelkkä väärinkäsitys, Tellheim!
Eräs jääkäri, v. Tellheim. Neiti. Franziska. St! Herra majuri v. Ketä haette? J
Vihdoin näytti siltä kuin olisi hän huomannut minut, mutta Jumala meitä auttakoon! luulenpa, että neiti piti minua hänenä, lapsikulta. »Franziska», huusi hän, silmät minuun kääntyneinä, »olenko nyt onnellinen?» Sitten hän tuijotti kattoon ja taas: »Olenko nyt onnellinen?» Sitten hän pyyhki kyyneleitä silmistään ja hymyili ja kysyi taas minulta: »Franziska, olenko nyt onnellinen?» Totisesti, en tiennyt, kuinka oli laitani.
Päivän Sana
Muut Etsivät