Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Neidet Knegt siirtyivät myöskin pois, ja matami läksi omille askareillensa. Iltasilla istui rouva Velker lukien. Pikku Fanni oli jo nukkunut. Ovelta kuului koputusta ja Julia astui sisään sukkasillaan. "Antakaa anteeksi, rouva Velker, että tulen näin myöhään; mutta minulla olisi niin tärkeätä puhuttavaa teille." "Mitähän sitte, Julia?" "En oikein tiedä, tohdinko sitä sanoakaan."
"Liina on Pakanalähetyksen ompeluiltamassa, Maiju Nuorisoseuran perheiltamassa, Emma Sivorin köörissä ja Fanni Ahdin laulussa. Ei tässä taas saa nappia nuttuunsa, ennenkuin keväällä", sanoi hän huoaten. "Ainahan noista toki joku sattunee kotiin, sillä harvoin niillä yht'aikaa lienee kokouksiaan."
Paljon he eivät puhelleet, mutta joka kerta, kun heidän silmäyksensä kohtasivat toisensa, loistivat myöskin kasvot ilosta, ja punaiset he olivat kuin ruusut. Noustiin maalle pienelle saarelle ja asetuttiin suuren puun alle. Julia keitti kahvia. Pikku Fanni ja Juhana olivat autellessaan perin onnelliset; kilvan juoksentelivat he kuivia risuja ja oksia etsimässä.
"Ravn," vastasi rouva lempeästi, "minä olen jo kauan luullut, ett'en ollut teistä arvoton, enkä häpeä tunnustaa, että minun tunteeni ovat samanlaiset, ja jos luulette vanhan, köyhän lesken voivan tehdä teidät onnelliseksi, niin on vakavin pyrintöni oleva, tulla teille hyväksi vaimoksi." "Mamma, mamma," huusi pikku Fanni heräten. "Missä on tohtori." "Tässä minä olen, Fanni."
Pikku Fanni juoksenteli rannalle, kokoillen raakun kuoria ja kirjavia kiviä. "Kaunis pari, lemmon kaunis pari! Eikö ole, rouva Velker?" "On. Ja miten onnelliset he ovat!" "Olipa se teillä hyvä aate, että saatoitte heidät yhteen."
"Hänen ilonsa minua melkein pelottaa," ajatteli rouva Velker pois mennessään. "Joko hänellä on jotakin pahaa mielessä taikka on hän juovuksissa. Se nainen näyttää kykenevän tekemään mitä tahansa." Meri oli kirkas ja tyyni. Juhana sousi ja isä piti perää. Rouva ja Fanni istuivat veneen kokassa ja Julia sulhonsa edessä.
"Ovat", vastasi rouva Velker; "kun Fanni kolme kuukautta sitte oli sairaana, oli herra Ravn lääkärinämme, ja suureksi osaksi on minun kiittäminen häntä siitä, että Fanni vielä on elossa." "Te arvaatte minun vähäisen apuni liian suureksi, hyvä rouva", sanoi tohtori. "Kas niin, muija, vanha nuhjus, älä nyt istu siinä kuin pilvistä pudonnut, vaan kaada rouvalle kahvia."
"Ha ha ha, hän on tietysti myöskin kuullut tuon tyhmän jutun teidän ja Juhanan kihlauksesta." "Minunko ja teidän poikanne?" "Niin. Eihän nyt muusta puhutakaan." "No mutta, enhän minä ole koskaan ." Rouva keskeytti äkisti lauseensa ja nousi peljästyneenä. "Fanni!" huusi hän. "
Hän ei niitä jaloiksi tajunnut eikä huomannut miksikään Nikolan Fannia, joka istui katuvierellä. Vasta kun Fanni äänsi, heräsi Vappu kuin unesta. Hän pysähtyi. Fanni istui siinä sylissään nukke, jota rupesi näyttelemään Vapulle. Se oli nukke semmoinen ettei ennen nähty. Se äänsi ja se painoi silmänsä umpeen. Se oli ihan kuin oikea, elävä pikku ihminen!
Pää kallellaan hän hellällä tuudittavaalla äänellä, vähän kuin laulun tapaan hoki: Kymmenellä pennillä siirappia, kymmenellä pennillä siirappia, kymmenellä pennillä... Kun Fanni otti nukkensa ja kutsui häntä tulemaan asialla käytyä heille leikkimään nukeilla, lähti Vappu juoksemaan hiljalleeen. Kädet ja ruumis olivat yhä enemmän jännitettyinä ja äänekkäämmin hän hoki asiaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät