United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja siinäkö kaikki?" kysyi viininkauppias. "Ettekö sittemmin ole kuulleet mitään rouva Milleristä?" "Emme mitään; siinä tapauksessa kyllä löytyisi joku muistutus kirjoissa." "Saanko ottaa kopian kirjoituksesta?" "Aivan mielellään. Mutta olette vähän liikutettuna? Enkö minä saa kirjoittaa sen teille?"
Viimeksi tullut heitti hartioiltansa takkukarvaiset turkkinsa, itseksensä mumisten: "kas tämäpä pyry-ilma!" Ensin-tullut meni, kuultuansa toisen puheen, pari askelta lähemmäksi; ja sittenkuin hän hetkisen oli toista katsellut, sanoi hän: "niin todellakin, te olette varmaankin pelastajani Norjan tuntureilla, Katteini Malm? Ettekö tunne minua, joka ilman teitä nyt tuskin olisin matkalla kotiin?"
Minä kävin syrjemmäksi istumaan, mistä voin kuulla ja nähdä kaikki, sairasta häiritsemättä. Siten odottelin mitä tulisi. Tohtori Garden ja ukko Masey seisoivat vuoteen vieressä. Hetken ajan olimme kaikki ääneti. Tuokaa minulle peili! sanoi yht'äkkiä Strange. Näistä sanoista me kaikki säpsähdimme. Minä olen kuolemaisillani, ettekö tahdo täyttää viimeistä pyyntöäni?
RIIKKA. Lapsihan Pirkko vielä on. Ei hänestä ole niihin puuhiin. Käykää istumaan, hyvät vieraat. MIKKO. Niin, tehkää hyvin. Isännät tänne pöydän päähän, emännät peräpenkille, ja tyttöhuitukat ettekö pakene tuonne karsinaan. Siellä se on teidän paikkanne. PIRKKO. Sinäkö sen määräät? Entä kun emme menekään. Istumme tuonne miesten penkkiin. Mitäs sanot siihen?
Toisella kädellä, joka vielä oli vapaa, painoi hän nenäliinansa vasten kasvojansa, ikäänkuin tahtoisi hän peitellä kasvojansa minulta. "Te sanoitte kerran, että minä olen lohduttanut teitä", puhuin minä ystävällisesti. "Ettekö tahto antaa minun lohduttaa teitä nytkin?" Hän koki vielä päästä irti minusta.
Ettekö kuullut kysymystäni? jylisi poliisimestarin ukkosääni; minä kysyin, mikä oli tarkoituksenne... Eikö kysymykseni ollut selvä?... Vastatkaa, kreivi, taikka... Minun tarkoitukseniko?... Minun?... Mitä suunnittelitte tehdä kaikilla niillä ampumatarpeilla, jotka olette haalinut tänne? Jotka ... jotka olen haalinut ... mitä ... mitä minä olen haalinut...?
Kun kuningas oli lähtenyt ratsastamaan takaisin siihen luostariin, jossa hän asui, kysyi Albanyn herttua muuttuneella katsannolla ja vapisevalla äänellä Douglas'in kreiviltä: "Ettekö te, herra kreivi, joka omin silmin näitte suuren osan tuosta surullisesta tapauksesta Falkland'issa, tahtoisi viedä sanomaa siitä veli-paralleni?"
Ulla. Ei kirkkoa unelmilla rakenneta. Moni sanoo, että käy vielä pahemmin kuin ennen sille, joka rohkenee ruveta taisteluun. Ettekö tekin, kapteeni, luule samaa. Kapteeni kohotti päänsä ja nojautui seinää vastaan. Hän ei voinut kieltää, että kaikki oli mennyt hirveästi taapäin. Oh! kun hän ajatteli Ruotsia semmoisena kuin se oli hänen nuoruudessaan. Ja nyt?
Itseksensä hän päätti, että antaisi eukon asua entisellä paikallaan, mutta meni kinailun kestäessä muiden luo, ettei enää mikään uusi soraääni pääsisi turmelemaan illan hauskuutta. Ainoastaan kreivitär oli kuullut viimeiset pilkalliset sanat. Nyt astui hän esille, tarttui ystävällisesti eukon käteen ja sanoi: Ettekö ymmärrä, että nuori kreivi vain pilan vuoksi tahtoo teitä peloitella?
No, kun minä suren sitä kauppiaan onnettomuutta kun hän on minun paras ystäväni ja kun hän aina on ollut minulle niin hyvä . PUMMI. Niin, semmoistahan se on tässä nykyisessä maailmassa. Miksi elää niin iloisesti? Toista se oli minun nuoruudessani, silloin tiesi jokainen elää kukkaronsa mukaan. KALLE. Mitä?! PUMMI. Niin, sehän on lain mukaan, ettekö sitä tiedä? KALLE. Mutta sehän on mahdotonta!