Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Ilon valtaamana kiljahti hän: Ah, sinäkö vihdoin palajat sieltä... Terve, terve, kiitos Jumalalle, ettäs palasit! Mutta kuinka sinä olet elossakaan, kun siellä on niin paljon kuollut sodassa. Ja miksi lähdit minulle edes jäähyväisiä sanomatta. Kuinka minä surin ... mutta nytpä sinä näytät jalolta.
Mitä pahaa olen minä sinua vastaan tehnyt, ettäs minua näin rankaiset? No, jollet tahdo niin kelpo palkkaa kuin häneltä saisit, niin on minulla toinenkin paikka. Eikä sekään huono ole. En tahdo sellaiseksi, en koskaan! Sinä olet puhdasverinen, terve tyttö. Minä hankin sinulle hyvän amman paikan. Kelpaako se? No, ammaksi minä kyllä rupean. Se on ihan toista.
Kun vielä oltiin noin parin kilometrin matkassa, pysähdyttiin tielle varustautumaan ja valmistelemaan. Tässä oltaessa vei Kuivasen Ella Karhun Esan hiukan syrjään ja kysyi: »Tottapa se nyt niin on kuin on puhuttu?» »Mikä?» »Ettäs autat minua saamaan sen Santran kärryilleni?» »Kuinka sinä sitä kyselet? Sitä vartenhan nyt on lähdettykin.» »Niin mutta, arvelin vain, että...»
Minä en ole puhunut sinulle siitä suuresta asiasta. Rouva Linde. Mikä suuri asia? Mitäs tarkoitat. Nora. Sinä ylenkatsot minua peräti, Kristiina; vaan sitä sinun ei pitäisi tehdä. Olet kai ylpeä siitä, ettäs niin raskaasti ja kauvan olet tehnyt työtä äitisi puolesta. Rouva Linde. Minä kyllä en ylenkatso ketään.
Ja olikos ihme, että me molemmat, niin Eeva kuin minä, huusimme täyttä kitaa hädissämme? EENOKKI. Ei mikään ihme, mutta sepä ihme, ettäs seisot vielä tässä ja kertoilee tätä keikahusretkeäs. Kiitä, ettes makaa ojassa tallukset taivasta kohden. AAPELI. Onni suojeli minua.
Koska kirkkoherra kysyi jos äite Pentinpoika oikein on antanut suostumuksensa, rupesi Lauri vapisemaan ja vastasi: "Ei! minä vaan viettelin; ei hän ole!" "Hyvä, ettäs puhut totuutta," vastasi kirkkoherra, "kuitenki tahdon minä itse, äite Pentinpojan suostumuksettakin, ottaa sen omantuntoni päälle että vihin teidät.
Sitten hän lankesi Hänen jalkainsa juureen ja vastasi ja sanoi Hänelle: »minun Herrani ja minun Jumalani!» Mutta Hän sanoi hänelle: »ettäs minut näit, Tuomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.» Ja nämä sanat me kuulimme, ja meidän silmämme näkivät Hänet, sillä Hän oli meidän keskellämme.» Vinitius kuunteli, ja hänen mielensä valtasi outo tunne.
Tästä nousee isäni huoneesen ilo suuri, ja minäkin olen pelastettu sillä samalla. SAKERI. Mutta kuuleppa, mun sisareni poika, tänä päivänähän pitäisi vietettämän jälkihäitäs? IIVARI. Jaa peijakas! Mutta miksi seisot tässä? ESKO. Ettäs sanot. Mutta minua on kohdannut kova vastoinkäyminen.
Sentähden sinua nyt rukoilen, Havulinnan armas neito, sinua Ukko jumalan suositelmaa, ettäs välittäjäkseni rupeisit, koettaen lepyttää Pitkäisen mieltä kohtaan poikaani onnetonta. SINIPIIKA. Oi haamu Tuonen maasta! miksi armoa anot miehelle, joka armon niin ylpeästi katsoo ylen, rikoksesta rikokseen heittäypi, taivasta ja maata pilkaten?
"Minä näen että sinä olet saanut hyvän ravinnon talossa, sekä sisältä että päältä; mutta jos tahdot totella minun neuvoani, niin et koskaan enään pistä nenääsi sinne; sillä minä hakkaan sinun niin että olet sekä sininen että punanen... Tässä kuitenkin saat vähä rahaa, ettäs pysyt poissa."
Päivän Sana
Muut Etsivät