United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
AJATAR. Se, joka toivos täyttää taitaa. KULLERVO. Mitä toivoin? AJATAR. Metsän petoja tänne. KULLERVO. Miksi? AJATAR. Karjan surmaksi ne saisit, ettäs naisen pilkan maksaisit, joka kiveä sun antoi leipänä kantaa. KULLERVO. Jotain tietävän näyt. Mistä olet, mikä nimes on ja toimitukses? AJATAR. Ajattareksi mua kutsutaan, asuntoni vuorten vinkalo on ja virkani: ihmisiä vainota.
Voi sinua! Voi sinua, oi suomenkansa, ettäs uskoni hylkäsit ja viisaudeltasi, side-silmäiseltä härältä, neuvoa kysyit!
EMMA. Salaa kuunnellut?... Ettäs kehtaat, herraseni! Aivan sattumalta. Tullessani tänne huoneestani, kuulen vilkasta keskustelua... Seisahdun... Heikki ja Liisa ovat juuri lopettaneet pöydän kattamisen, kun Heikki täysin tyytyväisenä huudahtaa: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", ja toivoo että Liisa kertoisi nämä sanat, sillä, sanoi, niin on sanominen hyvin päätetyn työn perästä.
"Siitä ettäs kestät äiteni tykönä!" "Minä palvelen, saan palkkani ja täydyn jotakin sentähden kestää. Sinun äites, hänen on itse vaikea. Hän riitelee meidän kaikkien Herramme kanssa, että hän sallei veljes kuoliaaksi lyötää hakkauksen alla metsässä.
Poistaa tuo sinun täytyy. KULLERVO. Sen teen, mutta enpä toki sinun käskystäs, ilkeä Ajatar. Luuletko, että vallassasi olen tai että edes suosiostas huolin, vaikkas mahtavakin olisit? Kuitenkin olet sinä, imelähuulinen impi, mulle vielä vähemmin armas ja parasta, ettäs siirryt meistä pois; mutta mielin kuitenkin kysyä ken olet ja mikä virkas on?
"Ei aina, Richard, hyvin harvoin; mutta minä olen murheellinen sentähden, että sinua niin sydämellisesti rakastan, ja minä tiedän, että sinä, sentähden ettäs rakastat minua, suot minun puhua uskollisena ystävänäsi samoin kun myös omana vaimonasi. Rakas mieheni, sinä olet kaikki minulle.
SAKEUS. Korkeuden hallitsija, mikä olen minä, ettäs minua muistelet? Tomussa mateleva mato ja kuitenkin sun lapsesi.
Näin tahdon kostaa isäni kuoleman, jota katselit riemuten; nyt katsele myös hänen poikansa kuolemaa, joka ehkä kumoo sinulta yhden ja toisen toivon linnan. Katsele niin; ja hyvin sinulle, ettäs noin vakaasti, juhlaisesti kiharies ääriltä katsahtelet tänne! Mutta olkoon lausuttu jo kylliksi. Toki; yksi rukous vielä.
Vinitius nähtävästi arvasi mitä maalaisen katse tarkoitti, sillä hän lausui samassa: "Minä olen myöskin kristitty..." Kyyneleet nousivat Nigerin silmiin; hetken ajan hän vaikeni, mutta sitten hän nosti kätensä taivasta kohti ja puhkesi puhumaan: "Minä kiitän Sinua, Kriste, ettäs olet ottanut kaihen näistä silmistä, jotka minulle ovat rakkaimmat maailmassa."
"Siinä sinä teit oikein, ettäs otit aikaa ja tulit meille, mutta," lisäsi hän hymyten, silmätessään pyssyä, ovensuu-nurkassa seisovaa, "sinun ampu-asees, luulen, ei tuota sinulle paljoa täälläpäin, ellet onnistu tavata sitä sutta, joka nykyjään tienoilla temmeltää."