Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
NIILO (erikseen). Etpä myönny siihen, elatusisäni ankara, sen tiedän, mutta tiedänpä myös mihin sulle annan matkakirjeen. (
WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa. KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa. WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa, KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta laisinkaan. WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi? KALLE. Minkä? WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle sanoi
Ja samassa oli poika kiivennyt aidan yli ja tullut koivun luo. Kenenkä sinä olet poika? Koetapas päästä puuhun, jos pääset! Mitä minä siellä? ... eihän tuo ole edes pihlajakaan ... jos olisi edes marjojakaan... Muuten vaan ... koetapas päästä ... etpä pääsekään! Pääsen minä vaikka mihin puuhun, jos tahdon. Tämänkö pukin päältä hyppäät?
Eteisessä tervehti Annaa pieni lihava Titti, koko talon lemmikki ja heti sen jälkeen hänen emäntänsä, joka sydämmellisesti syleili nuorta vierastaan. Etpä tiedä, miten kummisetäsi on täällä istunut kello kädessä aina siitä saakka kun hän nousi päivällisettoneltaan sanoi hän naurussa suin.
Onko se jo valmis ... se meidän otraryynipussi. Oo-on... Sitäkö sinä tulit hakemaan? Oo-on ne hyviä jauhoja... Maistappas miten ovat makeitakin suoraan kiven välistä tulleina. O-on... Kenenkä ne ovat? Ka Samulisen Pekan. No!... Tuosta minä annan! Ka sepä on jauhoäyskäri. Etpä sinä rakasta kuitenkaan... Minäkö!... No kukas se sitten rakastaa, jos en minä!...
NATHAN. Seis, Sittah, seis, Saladin! SALADIN. Sä myös? NATHAN. Tääll' eräällä on vielä sanottavaa... SALADIN. Kenpä kieltäis! Epäilemättä isänsijaisella on sananvalta. Ensimäisnä vielä, jos tahdot. Kuten kuulet, asian ma tunnen pohjaa myöten. NATHAN. Etpä sentään! Mä itsestäin en puhu, toisesta, kokonaan toisesta, jot' ennakolta, Saladin, sentään kuulemaan sua pyydän. SALADIN. Ken on hän?
"Kyllähän toki itsekin ymmärtänet, etpä sinä tavallisesti jää neuvottomaksi, ja voithan sitä paitsi pian tavata ukko Pekkalaisenkin." "No, niinkuin sanot, Niila, parasta kaiketi on mennä hänen luokseen, jollet sinä voi antaa minulle hyvää neuvoa. Käydään metsään istumaan, niin saat kuulla, miten asia on."
"Jumala siunatkoon teitä, lapset, jotka olette tehneet minulle sen ilon, että tulitte tänne tänä iltana." "Etpä usko kuinka Lagerta oli levoton ennenkuin päivälliset päättyivät, äiti. Tuskin sain häntä maistamaankaan jälkiruokaa, ainoastaan sen vuoksi että hänen mielensä paloi tänne näyttämään itseänsä kaikessa ihanuudessansa. Eikö hän ole kaunis?" Gunhild kohosihen puoleksi.
'Minä olen jo aikaa sen tuntenut, että olit syytön. Oi rakas Anna-Liisa! Voitko antaa minulle anteeksi? Etpä usko, kuinka minäkin olen kärsinyt! Vaan mitäpä tuosta puhun, omahan oli syyni, minä olin kovin luulevainen ja suutuksissani päätin seurustella Riikan kanssa, jotta sinäkin muka tulisit tuntemaan tuota hirveää tuskaa, jota minä kärsin.
Kun miehet lähtevät *tappelemaan*, antamaan selkään körttiläisille. Ja kun päästään tupaan, riisutaan lakit päistä ja ruvetaan tutajuttamaan housuja ja sääriä niinkuin olis... Ja sitten lähdetään oikaisemaan niinkuin itse piru olis selän takana hiilihangon kanssa... Mitähän te oikein ajattelette?» Kuului kaikkialta murinaa, jonka ajatuksena oli: »Etpä sinäkään tohtinut!» »Tohtinut!
Päivän Sana
Muut Etsivät