Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Siinä pojassa on armon kipenöitä", lausui isä Klemetti, "vaikka se kansa tavallisesti on kovin kiintynyt omiin hurjiin, raakoihin tapoihinsa, täydellä maltilla kärsiäkseen uskonnon tahi ihmislain suitsia. Etpä ole koskaan kertonut minulle, tyttäreni, millä lailla se nuorukainen, vastoin sekä kaupungin että Vuoriston tapoja, tuli asumaan sinun isäsi taloon?"
Etpä et, eipä sillä, eipä sillä ... vai niin, vai oli sinulla oikein oma nimikkosi siellä ... oliko tuo nuori ja kaunis? ... eipähän ilman... Olihan se sievä tyttö, niinkuin kaikki pariisittaret. Kaikkihan ne niitä kehuu...
"Etpä niinkään helposti pääse", sanoi hän pitäen akasta kiinni; "tadikolla ja koiralla olet ajettava ulos. Vigleif!" huusi hän. Vigleif tuli. "Päästä irti koira ja ota tadikko tuosta ja aja tämä akka ulos portista". "Onko se varastanut?" kysyi Vigleif. "Niin, se on varastanut", vastasi Marit.
"Ja kippis kaupan päälle", sanoi kymmenniekka tarttuen lasiinsa, "ja pannaan pohjaan." "Pohjaan tietysti, kyllä minä vielä sinut pöydän alle juon. Kaksi orrella pysyy no pane pohjaan ähä, etpä uskalla kas noin käännä kumolleen. Minun lasistani ei tule tippaakaan kynnen päälle." Kymmenniekka istui majassa siksi kuin päällikkö nukkui pöytää vasten.
"Etpä ole unohtanut suuvärkkiäsi kotiin. Mistä sinä olet?" "Kaukaa: Schwartswaldin puolelta". "Mistä sieltä?" "Haldenbrunnista". "Vai niin? Jalkasinko sieltä saakka tepasteltiin?" "Ei maar; juuri tuon talon poika päästi minut rattailleen. Oikein kelpo ihminen". "On vainen? Hänen iässään olisin minäkin päästänyt sinut rattailleni".
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa kuolet kurja kieli, Katonet katala raukka; Kun on suussa surman suitset, Surman päitset päälaella, Kaulassa Manalan kahle, Tuonen ohjat olkapäillä. Laula, laula kieli keito, Suu kurja suun pakaja!
No, etpä juuri tytölle parempaakaan toivottanut, kun niin nöyrästi puolin sanoin viittailit olevasi siihen mahdollinen.
Eikö nuo tulle huolletuksi ilman Tuomaan apuja. Mitä siitä on tänäkään kesänä ollut hyötyä! Kuukausittain teettää nukkasi heinääkin, ja mitä kaluja ne sitten ovat. Minä jos olisin teettäjänä, niin erittäin se olisi mennyt, kehui Laara. Etpä sinne sinäkään muina kesinä niin vapaasti pääse, huomautti isäntä.
LIISA. Tapani, mua vartoo ihana onni. TAPANI. Minä tiedän, Liisani. LIISA. Mitä tiedät, ystäväin? TAPANI. Sä kohta näet maailman kauniin rakennon. LIISA. Mä kohta näen kauniin, vakaan Tapani'in. Oi, etpä taida käsittää, kuinka varron sen hetken tuloa, jona saan nähdä sun kasvos. TAPANI.
"Kun saan taas uuden opettajan, sanonpa hänelle heti, että hänen tulee opettaa sillä tavalla kuin sinä, sitten opin varmaan sangen paljo asioita ja isäni on siitä hyvillään." "Rakastatko isääsi oikein sydämmestä?" kysyi Georg. "Tietystikin rakastan!" vastasi poika innokkaasti. "Etpä osaa arvatakaan kuinka hyvä hän on! Kerrassaan hyvä ja varsinkin kun olen oikein ahkera.
Päivän Sana
Muut Etsivät