Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Ja kenkärajains' alle sortavat He vastenmielisensä. Kyllin viljaa! Jos aateli vaan hiiteen heittäis säälin Ja mun sois miekkaa käyttää, tuhansittain Noit' orjia ma löisin, luoden röykyn Niin korkean kuin keihääni on pitkä. MENENIUS. Ei, nää jo ovat tyynni malttuneet. He, nähkääs, julmia on pelkureita, Vaikk' älyn puute heiss' on suuri. Entä Tuo toinen joukko? MARCIUS. Hajan. Hirteen kaikki!
TIMO. Katsokaas minunkin sääriäni. JUHANI. Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. TIMO. Entä tuossa! JUHANI. Mitä sinun koipes tässä ovat? TIMO. Ja minunko?
»Entä sitten, jos te saatte enemmistön, musertavan enemmistön vaaleissa?» tiedusti mr Wickson. »Otaksukaammepa, että me emme suostuisi siirtämään teille hallitusta sen perästä, kun te olette sen äänillänne voittaneet?» »Sen me myöskin olemme ottaneet huomioon», vastasi Ernest. »Ja me tulemme vastaamaan teille lyijyllä. Voimalla, jonka olette julistanut sanojen kuninkaaksi. Hyvä on.
"Jos tämä en herramme Alschirok, sinä olet epäilemättä hänen uskollinen orjansa Mustafa." "Minä olen todella hänen halpa orjansa. Entä sitten, nuori herrani?" "Kiitä onneasi, että portti on lukossa. Siitä ei ole kuin yksi päivä kun solvasit erään huonekuntani palvelian sisarta. Minä en tahtoisi mielelläni tahrata käsiäni niin kurjalla verellä kuin sinun mutta pois, viheliäinen, pois!"
»Entä valkoisen kameelin asia?» Breitmann lausui kysymyksensä hullunkurisen totisena.
SANNA (astuu Ollia kohden, joka takaperin väistyy perälle päin). Vai suuta vasten sinä minulle antaisit, vai suuta vasten sinä kelvoton! Mutta entä kun saitkin nyt itse lämähdyksen, joka tuntuu. Maistuuko hyvälle, sanopas!
Munkin isä Alphéen puolelta ei myöskään ollut mitään kannatusta odotettavissa; hänen kalpeat kasvonsa ilmestyivät nyttemmin hovissa ainoastaan pitkien väliaikojen jälkeen ... hieman ennen tai jälkeen jonkun matkan ... ja aina entistänsä ahavoittuneempina ja laihempina... Entä kuningatar?
Mutta sinä, pakene maasta, oman ja minun onneni tähden." Tristan sanoi: "Miten voin elää ilman sinua?" "Niin, ystävä Tristan, meidän elämämme ovat yhteen kiedotut ja kudotut. Entä minä sitten, miten voin elää ilman sinua? Ruumiini jää tänne, sinulla on minun sieluni." "Isolde, ystävä, minä lähden siis, en tiedä, mihin maahan.
»No entä te?» kysyi Liisa Viion leskeltä. »En minä tule», sanoi Viion leski terävästi ja yritti sanomaan, ettei Elsankaan ole pakko mennä. »Minä muistelen, että teillä oli komea puku, kun olitte Elsan rippikirkossa. Jos se ei ollut omanne, niin kyllä minä hankin teille?» »Omani se oli.» »No rakas Viioska», alkoi Liisa, ja ihmetellen kuunteli Viion leski, kun Liisa nöyrästi pyyteli.
»Ei taitaisi olla monta tuttavaa enää minulla koko kaupungissa, se on nuori suku nousemassa, vanha maahan vaipumassa. Elääkö Viioska?» »Elää.» »No entä Elsa, johan se on rippikoulun käynyt?» »Johan toki, kun muistelen paremmin, jo on naimisissakin?» Hevonen tempasi reen liikkeelle, joka pakkaslumessa kirkui pahasti. Kun se oli portista päässyt, ajoi toinen kartanoon portaitten eteen suoraan.
Päivän Sana
Muut Etsivät