Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Minun luullakseni ei mahda loppusi enään olla kaukana", pitkitti Lauri. "Ei mahda siitähän tuntuu voimat alkavat vähetä". "Mieleeni on juolahtanut eräs asia; jaksaisitko sitä kuunnella?" "Eräs asia! Mikä se olisi?!" "Sinulla on paljon rahoja koossa". "Onhan noita joita kuita tuhatmääriä; entä sitten?" sanoi sairas ja katsoi Lauria kolkosti ja kysyvästi silmiin.
Siitä on ollut seurauksena, että niin hyvin neiti Regina kuin jesuiitta ja varsinkin Bertel, joka on kertomuksemme päähenkilö, ovat kulkeneet ohitsemme kuin muodottomat varjot. Entä Kätchen, huomautti isoäiti. Minä puolestani tahtoisin tietää jotakin tuosta iloisesta, siivosta lapsesta.
RUOJA: Mitäpä heille oisit tehnyt, jos tapasit? RUOTUS: Sen tietäis pimeys yksin. RUOJA: Entä sitten? RUOTUS: Sitten? Sitten kaikk' olis ollut niinkuin ennen alkais uuden miettiminen. RUOJA: Väinö jäis kuninkahaksi, sinä miksi? Tuomariksi. Se on meidän naisten työtä. RUOTUS: Vieläkö sinäkin ilkut! Kursi tiehesi, tahikka ! RUOTUS: Kansa niin sanovi. RUOJA: Kansan ääni on jumalten ääni.
Kalle, totinen, hiljainen poika, hymähti: Ei toki niin paljoa. Kyllä se siinä yhdessä menisi, sanoi ukki. Kun meri kerran rupee antamaan, niin antakoon samalla täyden sylyyksen. Entä sinä, Helga? Minä en tarvitse mitään, sanoi tyttö lyhyesti ja ikäänkuin torjuen. Kyllä sinäkin ... ota, kun saat. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen.
Seuraavat sanat, vaikka löydämmekin ne alkeiskoulujen lukukirjoista, ovat kyllin merkilliset mielevänkin miehen miettiä: Demostheneelta kysyttiin, mikä on puhujan tärkein ominaisuus? Johon hän vastasi: Näytteleminen. Entä sitte? Näytteleminen. Ja sitte? Näytteleminen.
Hän sanoi itselleen: "ajattelen, siis olen olemassa". Entä sitten? Siinä ei ollut kylliksi; hän uiskenteli kuin juureton untuva rannattomalla merellä: hän tarvitsi pohjaa. Hän tarvitsi jotakin rakastaakseen ja jotakin, jota varten eläisi. Kuka on sinut kuolettanut? sanoi Paul nuorelle tammelle, sillä hänen sydämensä oli murheellinen. Sinä! sanoi tammi. Minäkö?
"Vai rautaa! Mistäpä sinä sitä murtaisit? Katuojistako? Hä!" "Saathan minulta viiniä." "Missä sitä kasvatat! Katoilla ehkä? Hä!" "Entä hopeaa ja kultaa, minultahan niitä saat?" "Mitä minä niillä tekisin, jos sinulla edes olisikaan niitä? Voinko tehdä veitsen, auran, lapion, karhin tai loukun kullasta tai hopeasta? Loruja! En minä huoli kuulla semmoista!
Ei nainut mies milloinkaan noin lempeästi rouvaansa katso.» »Entä kun erehdytte kumminkin. Hän ei ole edes morsiamenikaan.» »Eiköö?» Emäntä katseli epäillen ensin Almaa, sitten Nymarkia. »Hm», myhähti hän, »ellei vielä ole, niin siksi pian tulee. Sanokaa minua valehtelijaksi.» Nymark nauroi ja meni Alman luokse, joka yhä puheli lasten kanssa.
Mutta se on käyttämättä tuolla vajassa ja luulenpa, ett'ei Elina ole sitä edes nähnytkään; ei Holt varmaankaan ole sanonut, että se on häntä varten tehty. Entä silloin, kuin tyttö oli sairaana! Silloinpa voi selvästi nähdä sedän huolta hänestä. En tiedä milloinka hän siihen aikaan nukkui ja söi.
"Entä sinä itse Rehkosen Pirkolta kainalotilkun kääntämisen keinolla?" "Suostuithan tuohon itsekin, sentähden ei asia ole paremmin minun kuin sinunkaan." "
Päivän Sana
Muut Etsivät