Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Hän vaan piteli käsillään ohimojaan ja toisti toistamistaan kuin lapsi: "Mennään kotiin! Mennään Aulukselle!" Ursus oli kyllä siihen valmis. Tosin porteilla seisoo pretoriaani-sotamiehiä, mutta entä sitten! Sotamiehet eivät pidätä kulkijoita. Porttikaaren luona vilisee kantotuoleja ja ihmisiä lappaa myötäänsä. Ei kukaan heitä estä menemästä.
Puhuttiinhan niissä teoksissa muustakin, kaikenlaisesta, mutta nämä kohdat olivat Kikasta parhainta. Naisesta ... se oli uutta. Kohtaukset juuri sellaisina kuin ne kai olivat, hemaisevina, taiteellisina. Entä sitten Boccaccio: se oli niin hemaisevaa ja uudenaikaista, ettei Shakespeare siinä suhteessa mitään ... no, ei uutta, mutta aatteellisesti uudenaikaista, repäisevää.
Entä jos sinäkin sitten menisit naimisiin, minne minä joutuisin? kysyi mamma puoleksi leikillä. Henrikille pani tämä kysymys vaikean arvoituksen eteen. Hänelle oli juuri äsken tullut selväksi, ettei äitien sovi asua naineiden poikiensa luona, joiden täytyy vaimonsa kanssa kehittää rakkauselämä kahden sielun välillä korkeimpaan huippuunsa.
Huomenna hämärissä minä odotan sinua ... silloin olet tervetullut, Bruno! Sano minulle, Anna ... katsotko, että minä nyt olen täyttänyt lupaukseni? Sinä olet täyttänyt! Ja että minä olen suorittanut loppuun sen tehtävän, jonka sinä minulle annoit? Niin. Entä sinun lupauksesi, Anna? Anna pitää sen, vastasi mustalaisnainen; mutta mene nyt ... mene ... huomenillalla näemme toisemme jälleen.
Ja minä en saa yhtä rauhaa, jos en ole hommassa, mutta sitten siitä on aivan kuin huoletta, kun näkee että nyt ne sattuivat. Vie sinä vihtakaarten Petter, kun se on lystiä, ja entä näitä ryyppyjä! Totisesti oli hän innostunut aineeseensa, mutta hänen toverinsa kuunteli sitä aivan vastenmielisesti, eikä sanonut sinne ei tänne päin.
ANTTI. Poliisit, peevelit, tulivat hätään, ja kaappasivat Topra-Heikin kiinni! MATLENA. Jumaliste! Entä sitten? ANTTI. Olihan siinä miehiä, ei kahta poliisia pahasti säikähdetty. Siepattiin vaan Topra kynsistä pois, ja lähdettiin karkuun. MATLENA. Kas, niin vaan! Mutta entä kun nyt ajavat teitä jäljestä? ANTTI. Tokkohan sentään? Tänne asti eivät ainakaan löydä. MATLENA. Vaanpa Mäki-Mattiin?
Hän painoi huulensa hänen huuliaan vasten, ja onni pani hänet värisemään hänen sylissään. Hetkisen perästä Petronius lausui: "Mutta entä jos meidän täytyisi erota?..." Eunike loi häneen pelästyneen silmäyksen: "Kuinka, herra?..." "
Mutta nyt jo lähestyttiin taloa: Iivanalla väljien housujen tasku pullon pullistamana ja pullonsuu töröttämässä taskunsuulta. Varovaisuuden vuoksi Iivana siinä toki vielä pysähtyi ja Ropotilta peräsi: Entä, vot, sinä?... Tarkoitan, että oikean talon kysyit? Kuinkas!... Kuin en oikeaa! vahvisti Ropotti. Että et siis väärään taloon vie?... Eh? E-en!
Werner, entä kun nyt saat kuulla, että Marloffin leski itse oli tänään anivarhain minun luonani? Niinkö? v. Ettei hän enää ole minulle mitään velkaa? Todellako? v. Että hän on maksanut minulle joka pennin: mitäpä silloin sanot? Minä sanon, että olen valehdellut, ja että tämä valehteleminen on oikeata koiran virkaa, koskapa siinä voi joutua kiikkiin. v. Ja häpeetkös?
Eevi oli kyllä tätä ennenkin ajatellut, oli arkaillen koettanut valitsemista välttää, mutta mikä oli siitä seurauksena ollut? Oliko hän ollut tyydytetty ja onnellinen? Hän vavahti. Entä jos onni olikin tuolla toisella puolen, tuolla kaidalla ohdakepolulla, jota hän oli pelännyt? Polttavina kipinöinä olivat sanat Heikki Salon ensi saarnasta singahtaneet monen sydämeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät