Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Jos sanon minä emolle, virkan, vierin vanhemmalle, enemp' on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi. "En nyt tuota tunnekana enkä arvoa alusta, mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, tänne tullut puremahan, jäytämähän, syömähän, kaluamahan.
Jos kaikk' ois sinun mieltäs, taukois aika, Ei mailma kestäis sataa vuottakaan. Se, jonk' on rumaks, inhaks luonto luonut, Se hedelmättömänä nääntyköön, Mut kelle enemp' on kuin muille suonut, Se antilahjaans' antiin käyttäköön. Sun luonto teki kuvakseen, siis pitää Sinusta yhä uudet taimet itää.
Hyvästi, kyyhkyseni! LAERTES. Jos täysin järjin vaatisit mua kostoon, Se noin ei minuun koskisi. OPHELIA. Teidän pitää laulaa: "Maahan, maahan, laskekaatte maahan!" Oi, kuinka se kerto sopii! Se on uskottomasta talonvoudista, joka varasti isäntänsä tyttären. LAERTES. Tuo tyhjyys enemp' on kuin monet sanat. OPHELIA. Kas, tuossa lemmikkejä, ne auttaa muistia; pyydän sua, armahani, muista mua!
Vai tahdotko olla mun valheeni? Sekö enemp' on mielehes sinun? Ole vaan, ole vaan, tosi, valhe tai mikä muu, kun vaan olet minun! NIIN KAUVAS KUIN SILM
Enempi kuin maa on sylinsaanti, enempi kuin taivas silmän sini, kuiskekin, tuo tuskin kuuluvainen, enemp' on kuin isän, äidin käsky. Mikä lumoovampi lemmen voimaa mikä paula pitää lempiväistä? Sorsana hän soutaa järven poikki, yli vuorten kotkan siivin kiitää, palajaa jo ennen puolta päivää kun vast' yöksi tiettiin tulevaksi."
eik' enemp' impi Rodopen, min petti Demophoon, eikä myös Herakles, koska hän Iolea sydämessään kantoi. Mut tääll' ei kaduta, vain hymyillähän; syyn muisto mennyt meilt' on; valta yksin, mi kaitsee, järjestää, on meille autuus. Havaitaan täällä taide, luomakuntaa mi kaunistaa, ja viisaus, mi ohjaa alemmat alat ylempäinsä mukaan.
Hartaasti teidän puolehenne huokaa nyt sieluni, se että saisi kyvyn nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. »Ylintä autuutta niin lähell' olet», Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy terävät olla nyt ja nähdä selvään. Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, luo alas katsees, näe, kuinka paljon oon maailmaa jo jalkais juureen pannut;
mut sulovirressä kun kuulin tuossa mua kohtaan sääliä, se enemp' oli kuin sanat: »Nainen, miks niin häntä kiusaat?» Jää sydämeni ympäriltä muuttui vedeksi, tuuleksi ja tuskan kera suun, silmän kautta pursui povestani.
Edessä arkin siunatun sen tanssi, koholla liepeet, nöyrä psalmin-seppo, täll' erää enemp' ollen valtiasta ja vähempi. Mut akkunasta suuren palatsin katsoi, vastapäätä sitä, Mikhal kuin nainen synkkä, halveksuva. Sijalta, missä seisoin, siirryin sitten ma nähdäkseni kuvan toisen, joka Mikhalin takaa paistoi valkeana.
Sua enemp' en voi vihata kuin vihaan, Jos vielä sanot: on. AIRUT. On, hän on nainut. CLEOPATRA. Kirotkoon taivas sun! Siin' yhä pysyt? AIRUT. Valehdellako pitäisi? CLEOPATRA. Oi, tee se, Vaikk' Egyptistä puolet tulvettuisi Ja kyiden muuttuis kuiluksi! Pois! Mene! Vaikk' oisit kaunis kuin Narcissus, minust' Olet sa inhottava. Hänkö nainut? AIRUT. Anteeksi, kuningatar CLEOPATRA. Hänkö nainut?
Päivän Sana
Muut Etsivät