Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
»Olet ollut tottelematon äidillesi?» »En ole nyt ollut, joskus ennen olen ollut, vaan aina olen rukoillut sen anteeksi.» Ei Marikaan voinut saada selville, mitä syntiä Elsa oli tehnyt, vaan jotakin hän oli tehnyt, se vain varma oli, ja sen uskoi Elsakin. Marista erottuaan asteli hän hiljalleen kotia päin ja mietti, mieli katkerana. Selvää ei hän voinut synnistään saada.
"Mitä sinä hupatat? kuinka täti semmoisella uskaltaa mihinkään ajaa?" vastasi herra. "Menkää nyt lapset pihaan ja viekää Elsakin mukaanne; me vähän kävelemme täällä." Elsa ja lapset läksivät. "Eveliina tulee kävelemään meidän kanssa!" sanoi herra. "Kylläpähän kävelen kaupunkiin!" "Kuinka sinä tuommoinen olet?" sanoi rouva. "
Jos pojat olisivat saaneet tavakseen kulkea tyttöjen kökissä, niin he olisivat joutuneet pois koti-ruhmon ja höyläpenkin äärestä ja niin vierauneet omasta työstään, ja tyttöjenkään käsitöiden teosta ei olisi tullut mitään. Eräänä iltana oli taas kylän tytöillä kökkä ja Elsakin oli siellä. Puheltiin ja rähistiin sitä ja tätä.
Toimituksen alussa kuuli hän mainittavan nimeään, vaan ei huomannut sitä miksikään, hänen huomionsa oli muussa, ajatteli, että kun huomisesta pääsee, niin on tämä loppunut, joka jo oli kyllästyttänyt. Vierustoverit toimittivat hänelle, että häntä huudettiin esiin, ja silloin Elsakin huomasi, että rovasti katsoi häneen odottavasti.
Elsakin sai näyttää voimaansa jos hänen piti pysymän pystyssä lakanan toisessa päässä. Usein tahtoi hän tulla mukana ja kaatua kun mummo kiskoi kuin karhu. Suurista pyykkipuuhista päästyään ja kaikki kuntoon saatuaan läksi mamseli loppukesäksi Munkkiniemeen. Siellä sai hän asunnoksensa vinttikamarin, josta oli ihana näköala ja voi tähystää kauvas viehättävään ympäristöön.
»Mistä te sen tiedätte?» »Minä olin kuulevinani.» »On. On se tullut», sanoi Liisa ja katsoi mitä se kumpaankin vaikutti, vaan ei hän huomannut mitään. Elsakin oli kuin ei olisi asia kuulunut häneen vähintäkään. »Se on Tuirakin siis maissa?» »On.» »Ei suinkaan hän täällä tulle käymään», sanoi Viion leski ja katsoi syrjäsilmällä Elsaa.
Mutta Elsakin puolestansa katseli kernaasti yli pöydän, sillä Toivonen oli hyvännäköinen mies, kuin ei hänen huuli-parrastansa lukua pidetty, ja hänen käytöksensä ja puheensa olivat siistit ja soveliaat, ikään kuin hän olisi ollut herrasväkeä. Sentähden Elsa vähän pelkäsi häntä puhutella, ja kuin Toivonen häntä silmäili, ei hän tiennyt, mihin hän silmänsä kätkisi.
»Tiedän, veikkonen, monta monituista kertaa olen käynyt meidän talon emännälle ostamassa. Viisi naulaa markan», selitti Mari. Elsa melkein kuin hämmästyksissään katseli pennejään. »Voi lapsikulta, ei noilla saa yhtään ryyniä», sanoi Mari kovalla äänellä. Tiesihän sen Elsakin jo ja yhä masentuneemmaksi mieli painui.
Kun hän oli juuri ennättänyt pukeutua arkipukuunsa, astui rouva kamariin. "Elsakin sai kerran vuodessa käydä henkimässä keuhkoonsa raitista ilmaa täyteen. Kävitkö sen mummon luona Punavuorilla, josta joskus olet ikävöiden maininnut?" tuumaili rouva. "Minä kävin kirkossa ja mummon luona", vastasi Elsa lyhyesti.
Enempää ei Ulla ehtinyt puhumaan, vaan täytyi hänen joutua töillensä. Elsakin alkoi aloitella tehtäviensä täyttämistä. Seuraavana aamuna oli Liisa joteskin pahoin voipa kupari-seppänsä kanssa, niin että keittäjättären täytyi tarita hänelle viiniä; siitä tuli hän parempaan vointiin ja lupasi ettei hän isoon aikaan niin täyteen itseänsä juo, ja sen lupauksensa hän täyttikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät