Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Toivoimme me totta elämältä, uneksimme uutta hengen aikaa, jolloin kauneus ois kansan usko, nauru naisten, laulu miesten miekka, sotaa käytäis, iskis innon tulet, jyräis vastatusten vakaumukset vaan on väkivallan väärän aika. Liemme heränneetkin liian myöhään; ollut lie se iltarusko, jonka vuorten päältä päivä näytti meille. Tullut yö on. Mennään maata, maani!
Mikä on sitten tämä neljäs läksy? Että ihminen löytää onnensa siitä, että hän täyttää velvollisuutensa aivan kuin kone, pyytämättä mitään itselleen elämältä. Hänen oma elämänsä on aivan tyhjä. Tämä on neljäs ja korkein läksy.
Alussa näytti siltä; mutta kun aika kului ja varjot tummentuivat heidän ympärillään, tämä elämältä hautaus tuntui kovemmalta kuin kuolema. Moni jätti nyt piilopaikkansa, osaksi epätoivosta, osaksi jostakin jalosta itse-uhrauksen halusta; sillä elatus-ainetta oli vaikea hankkia ja ne, jotka lähtivät pois, arvelivat, että elämä tulisi huokeammaksi niille, jotka jäivät.
Ruhtinaalliseen palkkaan nähden, jonka Johannes maksoi hänelle, olisi senkin kokoaminen ollut tässä asemassa mahdollinen. Ei, eihän se ollut Liisan tapaista. Eihän Liisa ollut koskaan sellaisia ajatellut. Muuta hän oli vaatinut elämältä. Lihan himoa, silmäin pyyntiä, elämän koreutta, kaikkia kauniita ja säteileviä helmasyntejä. Ja saanut niitä, mutta ei koskaan niihin kyllästynyt.
Voi meitä polosia! huusi Mikko, väännellen käsiänsä nähtyään minkä vahingon pedot olivat matkaan saattaneet hänelle. Vedet juoksivat Katrin silmistä, mutta sittenkin kävi hän Mikon kaulaan kiini ja sanoi: "Mikkoseni, kuusi vuotta on onni ja menestys alinomaa seurannut meitä. Vaadimmeko elämältä vaan pelkkää onnea? Emmekö ottaisi vastaan yhtäkään onnettomuutta?
Jäsen kultaisissa silmälaseissa ei virkkanut mitään, katsoi vaan synkästi ja päättäväisesti eteensä, odottamatta elämältä yhtä vähän kuin vaimoltaan mitään hyvää. Asiakirjan lukeminen alkoi. Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttäjän apulainen alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin. Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan todiste-esineitä, sanoi puheenjohtaja.
Olette rikas, arvossa pidetty ja mahtava, kunnioitettu, ihailtu ja kadehdittu, onnellinen perheenisä eikö niin, onhan teillä hyvin kasvatettuja, rakastettavia lapsia, ja niiden joukossa tytär, joka on vanhuutenne ilo? Mitäpä voisi kuolevainen sen enempää elämältä vaatia? Hyvä Larsson, sallikaa minunkin, vanhan, yksinäisen naimattoman miehen, kadehtia onneanne!
Se on laajentanut maailmani, se on jalostuttanut minua, ja nyt kun en enää pyydä elämältä suurempia nautintoja, nyt opin päivä päivältä pitämään suuremmassa arvossa niitä aarteita, jotka ympäröivät minut hiljaisessa, jokapäiväisessä elämässä. Oi, ei kukaan kuitenkaan tule onnelliseksi tässä elämässä ennenkuin on oppinut näkemään ja pitämään murutkin arvossa.
Kovin ryssät kummeksuvat: »Kellä tääll' on siihen aikaa, vaikka palaa aitat, tuvat?» Kenpä muistaa Erkki-herran, virkaheiton, viinanjuojan? Sulki tulliportin kerran eestä kruunun sanantuojan, meni virka, arvo hältä; sai hän linnan kellarissa opin oivan elämältä, oivemman kuin juovuksissa.
Edellisen suhteen en uskalla lausua mitään arveluja. Tahtoisitko sinä hallita maailmaa? kysyi rouva Rabbing miettivästi. En, vastasi Johannes nopeasti. En henkisesti enkä aineellisesti. Minun ainoa toivoni, ainoa, mitä enää pyydän elämältä, on se, että kärsisin niin vähän kuin mahdollista. Rouva Rabbing ojensi kätensä hänelle. Minäkin toivon sitä itseni suhteen, sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät