Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Isäni, elääkö hän?" hän huusi muutamille miehille, jotka tulivat häntä vastaan. Myöntävä vastaus seurasi, ja sitten miesten ilohuuto, sillä he olivat tunteneet Robertin. Sitten hän ei nähnyt eikä kuullut enempää, hän oli uupumuksesta ja mielenliikutuksesta vaipunut tunnottomana maahan. Kun Robert taas toipui, hän löysi itsensä isänsä sylissä.
Tuima on tuomari lemmen syys, synkkeni pois ilon itsekkyys, nainen nuori ja muhkee mun oli murheinen ihmisyys. Nyt hän on mennyt merten taa, hältä en viestiä, sanaa saa, elääkö ees, en tiedä: kyselen, mykkä on taivas, maa. Virrat, järvet, ah, jäähtykää! Tulkoon Tuonen ja tyynen sää, syksyn en kukkia siedä, koska en koskaan häntä nää. Kuolkaa, kuolkaa, ah, metsät, puut!
»Ei taitaisi olla monta tuttavaa enää minulla koko kaupungissa, se on nuori suku nousemassa, vanha maahan vaipumassa. Elääkö Viioska?» »Elää.» »No entä Elsa, johan se on rippikoulun käynyt?» »Johan toki, kun muistelen paremmin, jo on naimisissakin?» Hevonen tempasi reen liikkeelle, joka pakkaslumessa kirkui pahasti. Kun se oli portista päässyt, ajoi toinen kartanoon portaitten eteen suoraan.
Mihinkä teillä on meno?» »Tuonne ajattelin, piispaan. Kuuluvat olevan hyviä köyhille.» »Ehkä minä saatan. On tuo vähän kierrosta, ja kotiin pitäisi joutua minunkin, mutta tulemmahan yhtäkaikki. Koetetaan astua vähän sukkelammin.» »Kiitoksia paljon. Oikein tuntuu helpolta nyt.» »Mistä olette kotoisin?» »Karttulasta.» »Elääkö teillä mies?» »Eläähän se; mutta jalkaansa on potenut toista vuotta.
Hän tuumaa, jopa rohkaisee mielensä, astuu portaita ja menee sisälle mutta jää hämmästyen miettimään, elääkö hän vielä satujen maailmassa, jossa ilkeät noidat useinkin muuttivat sulottaret vanhoiksi akoiksi ja miksi milloinkin. Niin, syystäpä hän miettii, sillä eihän akkunan ääressä istukkaan neito, vaan vanha, maailmaa kokenut mummo, jonka hiukset aivan hopealta hohtavat.
Yrjö! Niilo! Yrjö tunsi kylmän väristyksen käyvän läpi ruumiinsa. Niilo oli laskenut hänet irti, mutta hän ei kyennyt karkaamaan. Masennettuna makasi hän siinä hampaita lyöden, vavisten joka jäsenessään ja peittäen kasvojaan käsiinsä. Onneton, näinkö sinut jälleen tapaan? puhkesi viimein Niilo puhumaan. Tuskallinen valitus oli Yrjön ainoa vastaus. Elääkö Katri? Onko hän vaimonasi?
CASSIUS. Elääkö Cassius Huviksi vaan ja nauruks Brutollensa, Kun synkeys ja huoli häntä vaivaa? BRUTUS. Niin, synkkä olinkin, kun lausuin tuon. CASSIUS. Sen verran tunnustat siis? Kätes mulle! BRUTUS. Vie sydänkin! CASSIUS. Oi Brutus! BRUTUS. Mitä tahdot? CASSIUS. Sull' eikö ystävyyttä suomaan anteeks, Kun kiukku tuo, jonk' äidiltäni perin, Mun saattaa muistamattomaks? BRUTUS. On, Cassius!
Se oli ennen torppari, mutta viimein seurakunnan vaivainen; mutta nyt hän on jo kuollut. Elääkö äitisi vielä? Ei se ole enään elänyt toistakymmeneen vuoteen. Vai on äitisi jo kuollut! No mitä tointa sinä itse olet tähän asti elinkeinonasi pitänyt? Minä olen ollut ruotukasvattina jo kahdeksan vuoden vanhasta Matti Katajalassa. Etkö saanut rengin paikkaa kotiseurakunnassasi?
Uusi isännöitsijäni kirjoittaa minulle, että Mainiemi joka vuosi kohentuu vaipumustilastaan ja että alustalaisteni hyvinvointi lisääntyy. Mieleni tekee nähdä vanhaa kotiani. Sano minulle, Kreeta, elääkö vanha Jaana vielä? Eläähän hän, mutta... Mutta mitä?... Sanot sen niin surullisella äänellä. Niin, kun ... en tiedä, sanonko. Häntä on syytetty noituudesta, ja tutkinto alkaa näinä päivinä.
"Niin, sekä että hänellä oli lapsi, josta te pidätte huolta." "Aivan niin." "Elääkö lapsi?" "Elää kyllä." "Onko se poika vai tyttö?" "Tyttö." "Kaunis ja hyvin muodostunut?" "Hän on äitinsä näköinen." "Vai niin, ihminen oli kaunis." "Niin oli sekä hyvä tyttö, jalo tyttö, siksi kun..."
Päivän Sana
Muut Etsivät