Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. syyskuuta 2025
Minä puolestani en sitä tee... Mutta Petroniuksen luo kyllä saatan mennä ja sieltä varmaan korjaan hyvät palkat... Olen jo etsinyt Lygian, sitten saan etsiä Vinitiuksen ja sitten taas uudestaan Lygian... Mutta ensi työkseni minun täytyy ottaa selkoa, elääkö hän vai onko kuollut." Nyt hänen mieleensä johtui keino: entä jos yöllä lähtisi leipuri Demaalta kysymään Ursusta.
Ravintolassa olevat indianit, jotka tiesivät olevansa turvallisessa paikassa, kuuntelivat tarkkaan Sambon puhetta: häneen luottivat ne kokonaan. "Mitä uutisia voi Sambo kertoa Martin Pazista?" kysyi muuan indiani. "Ei mitään. Onko hän kuollut vai elääkö hän?... Ainoastaan suuri henki sen tietää.
Elääkö majuri? kysyi hän kiivaasti mutta epävarmalla äänellä rouvalta, jonka hän nyt huomasi Tapanin vuoteen ääressä. Majurinrouva ääneti kääntyi häneen selin ja riensi estämään häntä pääsemästä majurin vuoteen luo. Nyt näki Tapanikin vastatulleen, tunsi veljensä ja ojensi hänelle kätensä. Martti riensi penkin ääreen, vaan ei saanut sanaa suustaan. Elätkö sinä Martti? kysyi kuoleva. Elän!
«Hän oli vietelty, sen sanoitte oikein«, sanoi ylioppilas. «Katri tunnusti olevansa syypää hänenkin onnettomuuteensa, tunnusti kehoittaneensa Kyöstiä tuota tekemään. Kun Turku paloi, oli Katri seisonut linnan edessä ja viittauksillaan kehoittanut Kyöstiä itsemurhaan«. «Elääkö Katri vielä?« kysyi kolkosti Klaus. «Ei. Hän kuoli pahat tekonsa tunnustettuaan.
Vastaus tähän kysymykseen, joka äkkiä selvästi tuli mieleeni, muutti tuon juuri heränneen elämän ilon katkerimmaksi tuskaksi. Oi, minähän olin sairas Martha Tilling, jonka pieni lapsi oli äsken kuollut, ja jonka mies oli sodassa. Kuinka kauan oli hän ollut poissa? Sitä en tiennyt. Elääkö hän? Onko häneltä tullut kirjeitä ja sähkösanomia? olivat ensimäiset kysymykseni. Kyllä.
"Niinpä tietäkää, teidän Elisabetinne elää ja minä itse olen nähnyt hänet kasvoista kasvoihin." "Elääkö Elisabet!" riemuitsi Cassy hyvin innoissaan. "O puhukaa, puhukaa! Sanokaa, mistä minä hänet löydän." "Sitä minä, paha kyllä, en tiedä teille sanoa", vastasi Tuomo murheissaan. "Hän karkasi ja Jumala vain tietää, missä hän nykyään oleskelee."
Mutta minä päätin ryhtyä asiaan sinä päivänä, jolloin kävin rouva Angelinin kanssa kätilön luona Miromesnilkadun varrella ja näin teidän yhdessä tuon tytön kanssa, jolla taaskin oli lapsi käsivarrella. Te olette siis tavannut tytön, te luultavasti tiedätte, minkälaiseksi hän on tullut, elääkö hänen ensimäinen lapsensa, ja jos elää, niin missä hän on ja mitä hän toimii."
Haa! saas nähdä elääkö, löytyneekö Jumala. Emma! Me olemme ihmiset, me emme saa määrätä Jumalan tehtäväksi mitään. Jumala viipyy usein apunsa kanssa, vaan se tapahtuu niinkuin hän tahtoo, se tapahtuu meidän hyväksi, ehkä välistä emme ymmärrä miksi se tapahtuu toisin kuin me rukoilemme... Sinä tiedät, sinä tiedät ... että minä olen murhaaja! Emma oli nousnut ylös, hänen ryövöstä vapisi Aato.
Herttua Bernhard, joka synkkänä ja miettiväisenä oli katsellut kuninkaan kalpeita kasvoja, katsahti nuo sanat kuultuaan taakseen, pisti terveen kätensä poveensa ja kysyi suomalaiselta: Toveri, tunnetko sen Stålhandsken upseereista, jonka nimi on Bertel? Tunnen, teidän ylhäisyytenne. Elääkö hän? Ei, teidän ylhäisyytenne.
Vaimon kasvot punastuivat. "Elääkö hän?" kysyi hän erittäin riemastuneena. "Elää juuri elääkseen", sanoi hevospaimen, "mutta ei hänellä ole kättä, ei jalkaa jäljillä". "Siitä mä vähän huolin", lausui ilosta loistain vaimo, "kun vaan on elossa; minäpä heti riennän hänen luoksensa".
Päivän Sana
Muut Etsivät