Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mikko ajatteli: »Laiskoja syötetään tyhjän päälle», ja johtui siitä kyselemään, että missä Valee on, kun ei työmaalla näy? Suutari tiesi tämän menneen kylässä käymään. Mikon ajatus jatkui: »Luottamusmiehiä ollaan ja pitkin kyliä vaan kuletaan piiputellen ja loritellen...» »Paljonko jauhoja te nyt saatte päivässä?» »Puolen naulaa.» »No elääkö sillä?»
Kun hän muutamia tuntia sen jälkeen tointui, oli hänen ensimmäiset sanansa kysymys kuinka hänen asekumppalinsa laita oli: "Elääkö hän vielä?" Samassa tuli pahasti haavoitettu sotamies, joka monta vuotta oli ollut hänen vihamiehensä, hänen vuoteensa luo ja kiitti häntä pelastuksestaan. Silloin sanoi kersantti: "Sinä olet siis se jonka minä kannoin leiriin. Se minua ilahuttaa.
"'Ja jollei hän avaa silmiään . Samana päivänä, jolloin hänet poltetaan, palaa myöskin Syphax ja sinä, suuri käärmejumala, palat myös. "'Sinä voit auttaa. Siis auta häntä taikka pala. "Niin minä puhuin ja hän on auttanut." "Kaupunki on turvassa minä tunnen sen, muuten en olisi voinut nukkua. Elääkö Belisarius? Missä on Prokopius?" "Kirjastossa tribuuniesi kanssa.
Muun muassa kysyi eräänä kertana Matti ukolta: "Wieläkö se isäntä elää, joka oli teidän kanssanne luudan kaupalla tuolla maantien wieressä?" "Sitä en tiedä." "Kuinka se niin on?" "Siitä jo on aikoja, kun hän lähti pois näiltä tienoilta, eikä hänestä ole sen koommin mitään kuulunut; sentähden en tiedä elääkö hän wai ei." "Minkä tähden hän pois lähti?"
Olkaa waan terwetullut, kelpo waimoni isä; kaikki mitä meillä on, on teidänkin", sanoi sokea. "Kaikki tämä on pelkkää arwoitusta, mutta eräs on kaikkein pahin; minä en ole uskaltanut kysyä: elääkö omaisistani enään ketään muita kuin sinä, rakas tyttäreni", sanoi ukko ja hänen henkeänsä ahdisti. "He eläwät kaikki", sanoi Reetu. "
Joka kinkerissä minua kiitettiin, ja minä olin jo »viidennessä pääkappaleessa», kun velipuoli vasta »käskyjä» opetteli. Mutta siitä se kuitenkin pappi tuli ja minusta vain tämmöinen rentale eikä muuta. Elääkö teillä äiti vielä? kysyin minä.
Tuska juoksetti multa elämän pois, ja mulla oli jokapäiväinen toivo nääntyä lopen. KLAARA. O, unhota tuo, Brackenburg! Unhota itsesi ja puhu mulle hänestä! Onko se totta? Onko hän tuomittu? BRACKENBURG. On, minä tiedän varmaan. KLAARA. Ja elääkö hän vielä? BRACKENBURG. Niin, hän elää vielä. KLAARA. Mitenkä sinä minulle voisit sen varmentaa? Ja hirmuvalta sankarin murhaa yön pimeydessä!
Viranomaiset olivat minua säikähdyttäneet, ja ymmärrättehän että ravintoloitsijan tulee menetellä varovasti viranomaisten kanssa. Mutta vielä kerran, missä on nyt se herra? mihin on hän joutunut? onko hän kuollut vai elääkö hän? Malttakaa, armollinen herra, me tulemme nyt siihen.
Ja veljensä, enonne, joka teidät kasvatti, kun vanhempanne tänne palasivat pois Saksast' ilmanalan kolkon vuoksi ja teidät hälle jättivät hän oli nimeltään Kurt von Stauffen; pojakseen hän lienee teidät ottanut. Siit' onko jo kauvan, kun te tänne hänen kanssaan tulitte myös? Ja elääkö hän vielä? RISTIRITARI. Mä mitä sanoisin? Niin, Nathan, niin on asia! Hän itse kuollut on.
En tiedä, elääkö hän vielä, mutta jos hän on kuollut, niin varmaan kuoleman enkeli tapasi hänet hymyilevänä, onnellisena ja tyytyväisenä, tyytyväisenä kuolemassa miten elämässäki. Pitempi ei ole kertomus kärsivästä kukasta. Kirjoittanut Emilie Tegtmeyer Mukaelemalla suomentanut Wilja. Sydänkesän helle paahtoi niittyjä ja vainioita.
Päivän Sana
Muut Etsivät