Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Vie, Topi, vieras kamariin", käski Martta. "Minä sill'aikaa laitan päivällistä. Olethan, Simo, tämän päivän meillä. Eivätköhän sieltä tule Perttu ja Helkakin seuran täytteeksi." "Menkää, niin", yhtyi Tapani käskyyn. "Syötyämme laskeimme kyljelleen tuohon pahnoille, käännämme lapsuutemme aikakirjat auki, luemme sieltä jonkun sivun, jonkun lehden."
Ei ollut katkeruutta tässä ajatuksessa, ja he toivoivat tulevansa viedyiksi sinne samana päivänä, sillä he eivät voineet ajatella elämää ilman toisiaan. Ja muuten eivätköhän he jatkaneet elämää lastensa kautta, eivätköhän he olleet ijankaikkisesti yhdistetyt toisiinsa ja kuolemattomia jälkeläisissään?
Eivätköhän hornan henget uudestaan saa sitä valtaansa, joka niin kauan on ollut heidän hallussaan?!» «Katumus on jumalatar; hän suojelee sitä, joka on rikkonut! Kun pakana voi lausua niin, kuinka paljon enemmän syytä sitten onkaan kristityn lausua niin! Oi, Saara! tuo musertava katumus minä tiedän sen voi muuttua ihmiselle nousemisen voimaksi, uuden elämän herättäjäksi.
»Eivätköhän nuo tuumat vielä liene liian aikaisia, koska ei enemmän rahaa ole koossa. Tyhjät seinät eivät köyhiä elätä.» »Tietysti ne rahat, jotka maksetaan huutolaisten puolesta, annettaisiin orpojen kotiin ja kun monta on yhdessä, tulevat he sentään toimeen vähilläkin varoilla.» »Mikä hyöty siitä sitte kunnalle on, koska sen täytyy sama maksaa?»
XXV. "Eivätköhän ne kysymykset, jotka meidän siis tulee itsillemme tehdä", sanoi Sokrates, "ole melkein tämän kaltaisia: minkälaatuinen on se, jonka sopii haihtua? minkälaatuisesta tulee meidän pelätä, että sen näin käy, minkälaatuisesta taasen ei? Ja sen jälkeen tulee meidän tarkastaa, kummanko laatuinen sielu on, ja tämän taas johdosta saamme sielumme puolesta joko pelätä tahi toivoa."
Eivätköhän ole vielä selvillä menettelytavasta vai tahtovatko nähdä, tuleeko duuman avajaisiksi uhatusta vallankumouksesta mitään tolkkua? Yhtäkkiä meidät eräänä päivänä, parikuukautisen keskeytyksen jälkeen, kootaan jälleen pöytäkirjojen ääreen.
Tästä sain aiheen kysyä yhdeltä ja toiselta, tiesivätkö he, mihin ensimmäiset suomalaiset tavallisesti hautasivat kuolleensa. Ei, sitä he eivät tienneet, vaan arvelivat, että eivätköhän he liene kuljettaneet vainajien ruumiit kirkolle. Aiheen kysymykseeni olin saanut siitä, että olin kuullut kerrottavan pojasta, joka muka olisi käyttänyt isänsä ruumista syöttinä houkutellakseen sillä susia.
No eivätköhän ihmiset täällä ole parempia. Ei ole semmoisia kuin siellä. Siellä on paljon hyviä, sanoi Maslova. Menshofien puolesta olen puuhannut ja toivon että heidät vapautetaan, sanoi Nehljudof. Kunpa niin kävisi, se on semmoinen mainio mummo, sanoi Maslova, toistaen vanhan määritelmänsä tästä mummosta, ja hymähti hieman. Nyt lähden Pietariin.
Niin, eivätköhän ne siellä liene. Martha katseli kahvia juodessaan koko ajan lehtimajaan päin. Ei sieltä näkynyt eikä kuulunut mitään; mutta he olivat siellä, puiden takana, hän oli varma siitä. Hiljaa, kuulumattomin askelin hän pujotteli sivukäytäviä alas ja tuli niin äkkiä lehtimajan sivulle, ettei sisällä olijat mitään huomanneet, ennenkuin hän seisoi heidän edessään.
Sitä vaan, että kaikella pitää olla rajansa, ymmärrätkös. Sylvi, muruseni, tule nyt taas tänne polvelleni. SYLVI. Eivätköhän nuo kaksi minuuttia jo olekin lopussa? AKSEL. Aikoja sitten, mutta se ei tee mitään. Minä en päästä sinua, ennenkuin tulet hyvälle mielelle taas, sirkkuseni. SYLVI. Aksel mitä sinulla tässä on, tässä laatikossa, kuules? AKSEL. Ai, elä koske siihen. Se on hyvin vaarallista.
Päivän Sana
Muut Etsivät