Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Annu ei ensin ymmärtänyt mitään, mutta sitten hän kuitenkin ymmärsi, että kyllä kai isäntä tulossa lienee, sillä eipähän Kalle olisi tyhjän tähden takaisin kääntynyt. Ei hän sitä kuitenkaan vielä oikein osannut uskoa, että Sipolan vanha-poika kehtaisi yöllä tulla mökkiläisensä tyttöä kosimaan.
Siinä täytyy tietää kuinka suoriutua. Ovat nekin sentään ihmisiä, täytyy niitä surkutella. Mutta eipähän voi päästää heitä valloilleenkaan. Tirehtööri alkoi kertoa äskeisestä kahakasta vankien kesken, joka oli päättynyt miestappoon. Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa. Nehljudof näki Maslovan ovessa silloin kuin tämä ei vielä ollut huomannut tirehtööriä.
Kului lukukausi ja kului toinen; nuoremmat ikäluokat kulkivat hänestä ohi, raha-asiat huononivat ja luotto loppui, ja luultiin jo, ettei siitä Eemelin tutkinnosta tulekaan koskaan mitään. Mies vanheni ja jurottui yhä, ja takki kävi nukkavieruksi. Ja arveltiin, että siihen se tentteeraus nyt on jäänyt. Mutta eipähän jäänyt.
Eipähän se rouva ole sitä paikkaansa vielä unohtanut ... muistaa se siellä käydä ja käyttää muitakin »temppelin harjallaan». Eikö hän teistä ole miellyttävä ihminen? kysyi Elli, kun Johanna taas oli mennyt askareilleen. Onhan hän, vastasi Olavi hajamielisesti. Ennen minä melkein kadehdin hänen onneaan ja hänen elämänsä sopusointua.
Hyvää iltaa, isäntä minnekäs se on isännällä matka näin öiseen aikaan? sanoi Annu. Eipähän juuri eipähän tuota tännehän minä tuota vain läksin vähän Taloon ei sattunut nyt ketään muita kotiin kuin minä ja Vahti lähtivät tästä muut väet kirkkoon, ja eikö tuo isä liene teillä vaan isäntä on hyvä ja käypi huoneeseen.
Niin olette nuojaantunut. Näkee, että huolta teilläkin on ollut ja kovia päiviä. Eipähän se maailma säästä. Eipä, eipä se säästä. Oliko tuo edes hyvä teille? Kuka? Rouva hiukan naurahti. Miehenne. Riitta sanoi, että seitsemän päivää teillä oli viikossa sen kanssa. Ei valtaa missään. Ruoatkin yksin määräsi. Hyi, kuinka Riitta viitsi valehdella. Mistä tietää. Kun se oli juuri päinvastoin.
Erityisesti herättivät hänen kasvoissaan huomiota silmät, jotka olivat syvät ja kirkkaat, samalla kertaa eloisat ja miettivät ja melkein aina hymyilevät. Hän oli ajatuksen ja toimen mies, hyvin teeskentelemätön ja iloinen sekä myöskin erittäin hyvänluontoinen. "Minäkö!" vastasi hän nauraen. "Minä olen järkevä, minä." Mutta Beauchêne vastusti. "Eipähän, järkevä ette todellakaan ole!
Eihän sinun tarvitseisi korkealle kurkoitella, eikä rikkautta hakea; valitse vaan kumppaniksesi siveä ja roteva piika-tyttö", ehdotteli äiti. "Eipähän se pikku rikkauskaan olisi haitaksi näin pienessä pesässä", tuumaili Jakke.
"Kun pääsisin tämän päiwän päähän, niin ehkä sitten olisi wähän parempi, mutta kowin pahalta nyt tuntuu... Koe kirjoittaa sieltä usein ... olisihan sekin paljon haahkiampi", sanoi waimo. "Eipähän nyt ilman... Heti kun pääsen perille, annan tietoja itsestäni ja sitten pitkin matkaa kuinkas muutoin. Tosin en itse osaa kirjoittaa, mutta tottahan aina kirjoitusmiehiä saanee", koki Matti luwata.
Eipähän hänellä tässä autiossa erämaassa paljon muutakaan puhekumppania ollut. Iikan kanssa oli ollut hauska keskustella. Hän kuunteli ääneti ja kunnioittavasti, ei koskaan keskeyttänyt, oli aina yhtä mieltä edellisen puhujan kanssa ja uskoi kaikki, mitä hänelle sanottiin. Pian oli kauppias ruvennut kohtelemaan häntä kuin vertaistaan. Iikka oli tuntenut itsensä siitä suuresti imarrelluksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät