Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Tämmöistä huolenpitoa, hellyyttä en ollut koskaan nauttinut, ja sitä sain nyt juuri osakseni kun olin kotoani ajettu, turvatonna kuin linnun poika avarassa ilmassa. Minä aikamies olisin voinut ruveta onnesta itkemään. »No nythän kelpaa lähteä», sanoi Mari tultuaan ja katseltuaan minua. »Kengät ovat huononlaiset, vaan eipähän yksi kolo komeassa haittaa.»
Hyvää iltaa, hyvää iltaa miehet! Eipähän se leipä leikkimällä tulle. Se on tosi, mutta miksi näytätte kaikki niin alakuloisilta ja tyytymättömiltä. Kun ei ole syytä liioin iloitsemaan, sillä taivaassa ollaan tiukat tähän aikaan. Päinvastoin. Minun mielestäni pitäisi jokaisen iloita ja olla kiitollinen siitä kuin jumala ottaa vitsauksensa pois. Niin, jos ottaa.
TOPRA-HEIKKI. Antoivat teidän nukkua rauhassa peittojen alla. Siinä tekivät pahasti. Nyt jäi koko asia peittoon. VALLESMANNI. Eipähän jäänyt. Elä ilku vielä! Hän oli puhunut tuvassa siksi paljon, että sinut otamme kiinni kaikessa tapauksessa. Ymmärrätkös? Vai pitääkö yhä selvemmästi puhua? MATLENA. Armoa, herra vallesmanni, elkää tehkö häntä onnettomaksi.
Vaan kyllä kaiketi minä en rupea tekemään enemmän kuin ennenkään. Mutta kun minä sen lisään, niin sinun täytyy tehdä. Eipähän ole pakosta Joko taas alotat riitaa. No en maksa enemmän kuin ennenkään, ja minusta on kummaa, että sinä viitsit vaatiakaan niin paljon tuollaisesta hallan pesästä. Sepä siinä on.
Kovaosainen, tietysti semmoinen... Ja sitten talossa oli vanhin poika, nuori herrassöötinki, vahaviiksinen ja sukkelakielinen. Eipähän ilman. Ja tyttöpolo katseli väliin herrassöötinkiä, ja herrassöötinki tyttöä, ja toisinaan illoin tämä tuli istumaan ompelukoneen viereen, puhelemaan ja naurattamaan.
Heinän juuresta, sen minä takaan, ei löydy viikatteeseen yltävää kiveä, vaikka olenkin kolme kesää ollut niitä näkemättä. Eipähän ne sienien tavalla kasvane, kun ne kerran ovat hävitetyt, sanoi Juhani tyytyväisesti. Pirtin pöydällä oli pöydänpään puolessa kukkurillinen juustomalja, piimähaarikka, kukkurilautanen hohtavaa kesävoita ja kolme paksua leipää päällekkäin.
Ensin minun täytyi tapella tuon roistojoukon kanssa, ja sitten te tahtoisitte minun vielä rupeamaan kapinoitsijaksi! Ei, kiitoksia paljon!» »Kuinka hän tuli rumpuun?» kysyi pormestari. »Hän istui siihen ilkeyksissään!» sanoi musikantti. »Eipähän, sinä koira, vaan tapaturmaisesti.
Hanna inholla puistalti päätään ja kylmästi lisäsi: »Hyi... En minä viitsi kuunnella koko puhetta. Hyi... Mikä sinun nyt pani puhumaan Antista sellaista?» Jukke rykäsi ja jatkoi: »Eipähän erityisesti mikään ole pannut puhumaan. Vähä kai siitä minulle on saapaa tai lähtevää, kun ei sinua liikuttane.
Mutta ei Risto saanut heitä vakuutetuksi... Samassa alkoi kuulua melua sillalta, huutoja ja kirkumista. Kas niin, nyt se on taas käymässä! Eipähän mennyt tämäkään juhannus ilman ikävyyksiä, huokasi Kaarina. Mennään kotiin! Elkää välittäkö... Pojat, teidän täytyy koettaa mennä asettamaan... Voi, voi, minun on niin kauhean paha mielii Siellä syntyy taas tappelu...
MATLENA. En lähde, en jätä sinua, sanon sen vielä kolmannen kerran. Jos olet onneton, silloin juuri ystävää tarvitsetkin. Minä seuraan sinua, Topra, minne menet, eipähän minua mikä sido. Se on päätetty! Nyt en sinusta erkane, paitsi jos väkisin ajat minut luotasi. TOPRA-HEIKKI. Matlena, sinä et tiedä, mitä puhut. Seuraat minua, sanot! Et erkane minusta? Ja se on luja päätöksesi?
Päivän Sana
Muut Etsivät