Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. toukokuuta 2025


Meillä on pitkä muuttomatka, mutta eipähän tavarat haitannekaan. Enemmän kuin kuusi peninkulmaa saamme taivaltaa, ennenkuin olemme kotonamme. Enemmän kuin kuusi peninkulmaa! Aivan toisessa maailman ääressähän se sitten on! On sitä vielä ilmaa etempänäkin, eikä se ole sen loitompana kun Kuurtajanjoen suulla, Koutajärven takana, ei kaukana Koutajärvestä.

Ne ovat sen isäntien rahoja. Mutta hyvä mies kun on, niin ei tahdo näet rikastua köyhän kansan puheilla. Olisi kait se saanut meidän vähät tietomme ilmaiseksikin, lisäsi Holli-Reeta. Eipähän niistä täällä olisi osattu maksuja ottaa. Mitä sinä kerroit sille? kysyi Jaana veljeltään. Ilman vaan, vastasi tämä yksikantaan. Hän oli vielä ikäänkuin hiukan nyreissään siitä, että Jaanakin tunsi herran.

Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ... ehkei se sitä kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä muuksi tahansa ... ainahan se sanoja löytää. Ruokaa pois pöydältä korjatessaan sanoi Liisa saaneensa jäniksen. Eipähän ole malttanut olla käymättä minun pyydyksilläni, ajatteli Matti, mutta ei sanonut muuta, kuin kysyihän hetken päästä, mihin rautaan se oli käynyt...

Isäntäkin hymyili, sillä hän luuli perineensä kunniakkaan woiton kirkkoherralta tupakka=asiassa, eipähän miten, sillä kuinkas se elämä muutoin olisikaan ollut niinkuin ruhtinailla. Wettä, sokuria, konjakkia, laseja, hienoja wiinejä, punssia ja liköörejä kannettiin nyt esille. Isäntä kehoitti wieraitansa tekemään lasinsa.

Pari semmoista olin kyllä jo sivuuttanut; mutta en ollut mitenkään rohjennut niitä lähestyä, kun oli syytä pelätä, että olisivat sähköteitse tahi sanomalehdistä saaneet tiedon paostani. Tämä kyllä oli turhaa pelkoa, sillä vallan toisille teille olivat takaa-ajajani eksyneet, niin kuin sittemmin sain tietää; mutta eipähän sitä kukaan minulle silloin ilmoittamaan tullut.

Tätä ääntä hän ei kuitenkaan totellut, vaan viivytti sitä päivästä toiseen, että ehkäpä se katoaa itsekseen. Eipähän saarnaajakaan sitä minulle käskenyt, vaikka kerroinhan minä sillekin koko jutun.

»Sillä on hyvin syvä peruste», selvitteli Eero. »Sehän on Vapahtaja ennen aikoinaan täällä ollessaan ja käyskellessään köyhyydessä talosta taloon pistäytynyt Jerusalemin takalistolla asuvan suutarin majaan tai mökkiin vai mikä tuolla lienee ollut ja pyytänyt sijaa levätäkseen, semmoista rehuvuodetta vaan ja eipähän niissä semmoisissa taloissa höyhenpatjoja lienekään.

"Antakaa anteeksi, hyvä neiti, mutta minusta on vähän sopimatonta noin tirkistellä toisten ihmisten kirjeihin", sanoi Ravn, nousi kiivaasti ja läksi pois puutarhasta. Konstanse katsoi hänen jälkeensä. "Eipähän aavistukseni minua siis pettänytkään", sanoi hän, "tohtori todellakin rakastaa rouva Velkeriä. Sillä häneltä se tuo perimiehelle tullut kirje oli, sen nyt tiedän varmaan.

Kuulittehan jo siitäkin, kun sanoi tuossakin pitäwän painot olla, ennenkuin se löisi ... eipähän tiennyt sitäkään", puhkesi suntio puhumaan. "Nyt minä tiedän warmasti että Tiitus walehtelee", sanoi joku joukosta. "Me uskomme sen ja tiedämme kaikin", sanoi toinen. "Hywä on kun tiedätte", wakuutti suntio.

Eipähän sinne juuri niin erityisiä.. Köyhyys näkyi olevan siellä niinkuin täälläkin.

Päivän Sana

helviä

Muut Etsivät