Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Vaarallinen poika, Eloisa, uljas, näppärä ja viisas Kiireestä kantapäähän niinkuin äiti! BUCKINGHAM. Jo kyllin siitä. Tule tänne, Catesby; Vakaasti vannoit aikehemme täyttää Ja tarkoin salata, mit' ilmaisemme. Sa tiedät, mistä matkall' oli puhe: Mit' arvelet sa? Ehkä helpostikin Taipuisi William Hastings meidän tuumaan Asettaa tämä jalo herttua Tään kuulun saaren valtaistuimelle?
Tuoll' olis Pomfretissa pappi tarpeen, Mut teidän viel' ei tarvis ripitystä. HASTINGS. Kun tämän pyhän miehen näin, niin juuri Noit' ajattelin, joita mainitsitte. Olette Toweriin kai matkalla? BUCKINGHAM. Niin olen, mutta kauan siell' en viivy; Ma lähden ennen teidän armoanne. HASTINGS. Niin kai; min' aion siellä lounastaa. Ja illastaakin, vaikka sit' et tiedä. No, tuletteko?
BUCKINGHAM. Mua surettaa, ett' arvo lanko luulee Pahoiksi aikeitani; Jumal'auta, Meill' ystävällisin on tarkoitus; Palaja, hänen armolleen se kerro. Kun pyhät, hartaat miehet rukousnauhaans' On tarttuneet, he sit' ei hevin päästä; Niin ihanaa on hurskas mietiskely. M
Mikä repeämä tuossa on? sanoi hän osoittaen d'Artagnan'ille erästä paikkaa josta paperi oli puhki. Ahaa! sanoi d'Artagnan, tuota en huomannutkaan; kreivi de Wardes'in miekka se tuon teki silloinkuin hän minua rintaan pisti. Oletteko haavoitettu? kysyi Buckingham kirjettä avatessaan. Oh! ei se ole muuta kuin naarmu vaan, sanoi d'Artagnan. Taivasten tekijä! mitä minä lu'in!
ELISABETH. Päätetty, vaikk' ei vielä määrätty; Mut siksi käy, jos kuolee kuninkaamme. GREY. Kah, tuossa loordit Buckingham ja Stanley. BUCKINGHAM. Iloista huoment', armollinen rouva! STANLEY. Jumala yhä suokoon ilonpäivää! ELISABETH. Kreivinna Richmond, hyvä herra Stanley, Rukoukseenne tuskin sanoo: aamen.
Jumalatonta on uhoitella tämmöisiä esteitä vastaan, mylord. Minä otan teidät vastaan sanoakseni teille ett'emme saa enää kohdata toisiamme. Puhukaa, rouva, puhukaa, kuningatar, sanoi Buckingham; teidän äänenne sulous lieventää teidän sanojenne kovuutta. Te puhutte jumalattomuudesta! mutta jumalatonta on eroittaa kahta sydäntä, jotka Jumala on luonut toinen toisillensa.
Arkatuntoisuudesta d'Artagnan pysähtyi kauvemmaksi; mutta samalla kuin Buckingham astui tuon oven kynnyksen yli, kääntyi hän, ja nähdessään nuoren miehen eperoimisen, virkkoi: Tulkaa tänne vaan, ja jos teillä on onni päästä Hänen Majesteettinsa kuningattaren läheisyyteen, sanokaa silloin hänelle mitä olette nähneet.
HASTINGS. Jumala tiesi, mut en minä, syytä, Miks ovat äitinne ja veljennekin Pyhäkköön paennehet; hellä prinssi Ois mielellään mua tänne seurannut, Mut äiti häntä esti kaikin voimin. BUCKINGHAM. Hyi, mikä mieletön ja tyhmä teko! Kehoittaa voisitteko, kardinaali, Kuningatarta lähettämään oiti Veljensä, prinssin, luoksi Yorkin herttuan?
HASTINGS. Oi, teko hirmuinen tuo lapsen murha Ja armottomin, mit' on koskaan kuultu! RIVERS. Tyrannikin, sen kuullessansa, itki. DORSET. Ja kaikki ennustivat koston päivää. BUCKINGHAM. Northumberland, jok' oli läsnä, itki.
Ei suinkaan liene mitään onnettomuutta tapahtunut kuningattarelle? huudahti Buckingham, vuodattaen kaiken ajatuksensa ja kaiken rakkautensa tuossa kysymyksessä. Sitä en luule; vaan minä luulen hänen häilyvän suuressa vaarassa, josta ainoastaan Teidän herttuallinen ylhäisyytenne voipi hänet pelastaa. Minäkö? huudahti Buckingham.
Päivän Sana
Muut Etsivät