Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Mr Utterson käveli taas hetken aikaa vaiti ja näytti hautovan jotakin mielessään. »Oletko varma siitä, että hän todella käytti avainta?» kysyi hän vihdoin. »Paras veliseni » alkoi Enfield, joka oli menettää tajunsa hämmästyksestä. »Minä tiedän, minä tiedän», sanoi Utterson. »Se tuntui kyllä ihmeelliseltä.
He elävät niiden kanssa, joita syvästi rakastavat, ja jotka he voisivat tehdä paljoa onnellisemmiksi, rikkaammiksi ja paremmiksi, jos edes muutamin sanoin ja rakkaudenosotuksin sen ilmaisisivat; mutta he eivät voi, eivät tahdo, kääntävät vain aarreaittansa avainta eivätkä anna sieltä ropoakaan.
Näin sanoen Klea kulki Apishautojen suljettuja ovia kohti ja koetti sovittaa lukkoon samaa avainta, jonka Krates oli hänen huostaansa uskonut, mutta tämä oli vielä niin uusi ja hänen sormensa vapisivat niin suuresti, ettei tämä heti ollut hänelle onnistua. Sillä välin Publius seisoi aivan hänen vieressään ja koettaessaan häntä auttaa hänen sormensa koskivat Klean sormiin.
Me olemme päättäneet pelastaa Juvakan Matin tuolta lukon takaa. Liisa. Olette päättäneet! Luuletko sen niin helposti käyvän päinsä? Juhana. Sinä sanoit kerran minulle tietäväsi, missä avainta säilytetään. Liisa. Kyllä minä sen tiedän, mutta ei sitä sieltä voi mitenkään saada. Juhana. Etköhän sentään? Liisa. En, en mitenkään.
Se oli seisahtunut. Hän koetti vetää sitä, mutta ei löytänyt avainta. jos nakkaisi sen tuonne alas, koettaisi nakata niin, että putoisi mereen. Mutta mitä varten ... ja mitä varten mereen...? Meri oli tyven, siellä täällä näkyi purjeita, joita jo nouseva päivä valaisi. Hän tuijotti sinne tylsästi ja välinpitämättömästi. Aamukylmä teki hyvää otsalle.
Juho näytti pienen kiiltävän esineen vaimolleen. "En." "Avain tiirikoimattomaan lukkoon; löytyy kaksi avainta rahalippaasen, ja toinen on sinun. Varmaankin sinulla on monta suunnitelmaa jouluksi." "Suunnitelmia ei suinkaan puutu, mutta en uskalla itse ottaa; anna paremmin sinä niin paljon kuin tahdot." "No, onko mokomaa ennen kuultu!
Ja sitten, auringon laskettua, tapahtui todellakin, että nopea käsi käänsi avainta balkongin ovessa ja veti salvan takaisin, ja että heti sen jälkeen talon omistaja astui ulkorappusia ja kulki eteenpäin ohrapellon ja puistomuurin välillä. Tie meni talon ulkohuonerakennuksien sivuitse, ensin pienen niityn läpi, sitten suoraan metsään.
Pari, kolme kertaa luulin matkalla himmeässä valossa näkeväni jonkun nais-olennon liepeet, joka kävi edellämme. Kun käänsimme noustaksemme viimeistä porrasjaksoa meidän ja katon välillä, näimme täydellisesti tämän olennon hetkeksi pysähtyvän ulkopuolelle yhtä ovea. Sitten se väänsi avainta ja meni sisään. "Mitä tämä on!" lausui Martha kuiskaten. "Hän meni minun huoneeseni. Minä en tunne häntä!"
Tuntemattomalla oli kädet ja jalat sidottuna ja kapula suussa. Jyrki ojensi majurille kaksi avainta, jotka Inkeri oli nähnyt riippumassa majurin huoneessa vuoteen yläpuolella. Toinen niistä oli olutkellarin avain, mutta mihin toinen kuului, sitä ei Inkeri tietänyt. Kerran oli hän kysynyt sitä vanhalta emäntäpiialta ja saanut vastaukseksi: Mitä ne lapset kaikilla tiedoilla!
Mitä tämä merkitse? Liisa. Kummallista! Ei siinä ennen koskaan vartiaa ole ollut. Juhana. Meidät on petetty. Mihin keinoon nyt ryhdymme? Liisa. Vartia pitää saada pois. Juhana. Mutta mitenkä? Liisa. Minä tiedän keinon. Minä viekoittelen tuon kasakan siitä pois, ja sinä sill'aikaa pelastat Matin. Juhana. Se on oivallista. Liisa. Minä lähden avainta ottamaan. Ole sinä täällä piilossa! Wasjka.
Päivän Sana
Muut Etsivät