Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
TIMOTEUS. (Eriks.) »Nyt tulen minä, minun Jumalani.» (Kiertelee avainta kuin tahtoisi hän avata ovea) (
Minä tuskastuin ja rupesin pelkäämään taloa, johon kuului niin lukemattoman monta lukkoa ja avainta ah, rakas, rauhallinen Dierkhofini, jossa oli vaan yksi portin avain, ja sekin usein jäi yöksikin vääntämättä! "Mielelläni, sydämellisen mielelläni otan pienen neiti von Sassenin siipieni suojaan", lausui vanha neiti Ilsen lopetettua puheensa ja laskettua läkkilippaan paperineen pöydälle.
Muuten äreän ukon ystävällisestä tervehdyksestä rohkaistuna Klea hänelle tunnusti, ett'ei hän ollutkaan antanut avainta pääkaupungin sepälle, vaan että hän oli sillä avannut Apishautojen oven ja unohtanut avaimen oveen. Tämän kuullessaan vanhus tuimistui, heitti rautapuikon, jota hän juuri valmisteli, ja viilan työpöydälleen ja huudahti: "Niin siis olet tehtäväsi täyttänyt!
Mustiinpuettu kavahti, nousi tuoliltaan ja tähysti kauhistuneena häikäilemätöntä vanhusta. Kenen tuo seteli on? kysyi viimemainittu hetken kuluttua. Minun. Kenelle aiotte sen antaa? Teille. Mitä minä annan teille vastalahjaksi? Minä en pyydä muuta kuin metsässä olevan kivimuurin avainta. Hirttopaikan avainta ... minä ymmärrän. Ja samoja korkeita tikapuita, joita käytettiin aamulla.
Voi, jos sen sa voisit! Kolmas kohtaus. Sama paikka. PORTINVARTIJA. Sepä vasta kolkutusta, totta tosiaankin! Jos olisit helvetin porttien vartija, kylläpä saisit avainta kiertää! Beelsebubin nimessä, ken siellä? Kas vaan, jyväsaksa, joka hirtti itsensä pelätessään hyvää vuodentuloa. Aikanasi tulet! Onko vaan hurstia tarpeeksi mukanasi, sillä täällä sitä hikoilla saat?
Minä luulen eron tällä tavoin huokeammaksi, kuin jos lähtisitte jalkasin." "No, Jumalan nimessä siis. Katso tässä! lapsi, älä unhota avainta!" hän pisti sen taskuuni. "Minä en tosiaan tiedä, mitä sillä teet; mutta koska herra Claudius on antanut sen sinulle, niin jätän sen huoletta käsiisi." Hän pudisti sydämellisesti herra Claudiuksen kättä ja lähti.
Hän syventyi siihen arvoitukseen, joka oli pitänyt hänen ajatuksiansa vireillä aina siitä asti, kun hän pelastui Scyllaan: hän mietti syitä Vanloon menettelyyn, niitä keinoja, joiden avulla hänen oli onnistunut saada salaliitto ilmi, ja hänen lausumiansa sanoja, kun hän luuli Draken olevan hänen vallassaan. Sitä arvoitusta Drake ei voinut selittää: hän ei mistään voinut löytää avainta siihen.
Hyvässä toivossa astui hän kiirein askelin keskikaupungille, missä luuli herrasväen ostavan. Ensimmäisessä talossa, mihin yritti, oli suuri koira kartanolla. Se katseli häntä kuin outoa ainakin ja näytti niin vihamieliseltä. Elsasta tuntui, että se murisi. Hän pyörti takaisin ja koira saattoi hänet portille saakka. Toisessa talossa ei näkynyt missään ketään eikä avainta ollut kyökin ovella.
Ja nyt piika peeteli ei tule avaamaankaan ... painaapa häntä toisen kerran, oikein emäheläyksen... Ka jo, jo tulee toljana, ka, nyt ei löydä avainta... Onko täällä herrasväki kotona? Eivät ole. No nyt sen päätti. Siinä hän nyt seisoi, ja piika hoppuili ovea sulkeakseen, kun kylmä, raaka ilma vastaan tunki. Missä ne ovat? Eikö ne tulekaan? Vasta lähtivät. Eikä ketään kotona?
Joskus sitte toiste . Nyt minulla ei ole salkun avainta mukanani. Ei tarvitakaan, rakas Asta. Sillä en kuitenkaan lue koskaan äitisi kirjeitä. Sitte minä joskus, jonakin rauhallisena iltahetkenä, kerron sinulle jotakin niistä. Niin, se on toista. Vaan pidä sinä vain äitisi kirjeet. Eihän sinulla olekaan kovin monta muistoa hänestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät