Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Mi teko minut eessään ansioitti? Kuin tulla hänen arvoisekseen voin? Hän sinuun luottain arvos sulle soi. Niin, ruhtinatar, katsees, sanasi ain olkoot ainut autuus sielulleni! Niin vaadi, mitä tahdot: omas olen!
Hän katsoi minuun silmillään, joiden syvyyttä ja tunnetta on minun mahdoton kuvata. Jos sanon, että noista tunkeutui minuun koko autuus, ei se ole muuta kuin tunnelmani sillä hetkellä. Hän tarttui käteeni ja puristi sitä hellästi, mutta merkitsevästi. Mitään hän ei puhunut, vaan siinä oli tarpeeksi vastausta minulle. Puiden lehdet rapisivat ystävällisesti päämme päällä.
Meist' oli maailma suloinen, Ah, ylen valoisa, Ja joka aatos taivaasen Nyt kantoi kiitosta. Vaan tuli hetki katkera, Kuin meitä eroitti, Ja suusta suuhun suruisa Nyt lensi "hyvästi!" "Oi ilo, autuus maailman, Nyt jääkää hyvästi!" Sä sanoit, mutta ystävän' Nyt ole suruti! Sun armaas on jo luonasi Ja sulle hymyilee: "Nyt iät' olen omasi!" Hän sulle kuiskailee. Mitä teki tällä välin kornetti?
Anna minun palata takaisin. Urier antoi hänen palata maahan, mutta toinen vaimo nousi hänen kanssaan taivaan kirkkauteen, ajoi siellä vahvoilla poroilla, eikä koskaan kärsinyt puutetta, sillä siellä oli yltäkylläisesti metsänriistaa ja kaikellaista hyvää. "Vieras, sinä olet viisas kuin Urier. Ystävä, sinun luonasi olisi taivaan autuus.
"Mutta kuinka olittekaan suokaa anteeksi niin puolustamattoman kevytmielisesti tallettaneet teille uskotut rahat? Te tiedätte kuitenkin, että joka groshenista riippuu toisten autuus! Mitä nyt on tekeminen? Meidän täytyy välttämättömästi lähettää rahat ensi päivinä.
Nyt tulkaa vaan! voi surkeutta! Pitäähän teidän neitolaan, Vaan eipä hirmukuolemaan! FAUST. Mik' autuus taivasten hänen rinnoillansa! Mun lämmetä suo hänen helmoissansa! Ain' enkö tunne hänen tuskiaan?
He saavat kokea mikä autuus, mikä ilo ja rauha voi herua onnellisista perhesuhteista, hellistä siteistä, jotka yhdistävät sisarukset toisiinsa, vanhemmat lapsiinsa, he kyllä tuntevat kuinka nuo olot, nuoruudessamme oikein hoidettuina, koituvat siunaukseksi varttuneemmalle ijälle. Pyydät minun kertomaan kodistani, perheestäni. Mutta jos alan sitä tehdä, Iida, ken tietää älyänkö ensinkään lopettaa?
Kaksi tähtee, armahammat muita, Säteilee tuol taivaan kannen all. Miks niin ihmeellisen ihanasti Murheen laaksoon katsahtavat he? Runotarpa kertoa nyt tietää: »Siellä kirkkaudes kunnian Onpi äiti poikans pienen kanssa; Alas katsovat he hymyten.» Mikä autuus tyynees katsannossa, Sointo, rauha ijankaikkinen! Heidän menneet päiväns kankahalla Unelmana johtuu mielehens.
On hänen kaupunkinsa kaikkialla ja kaikkialla vallitsee hän; suuri ah, autuus, tulla valituksi sinne!» Ma hälle: »Kautta Jumalan sen, jota et tuntenut, sua Runoniekka, pyydän, pahaa ja pahempaa mun välttääkseni, mun että johdat paikkaan, josta puhuit, ja näytät mulle pyhän Pietron portin ja kurjat, joiden kärsinnästä kerrot.» Hän lähti, hänen jäljessänsä minä. Toinen laulu
Mahtaneeko se enää tapahtua tällä rakkaalla seudulla, jota rakastan niin äärettömästi, sentähden että myös itse olen saanut täällä rakkautta.» Ja hän itkee itseään ja hyljättyä asemaansa elämässä. »Mutta», jatkaa hän, »juuri kun parhaillaan valitin, valtasi minut autuus, sillä hän, joka suureksi osaksi, en uskalla sanoa, että se on yksinään hän, joka tekee minulle eron täältä niin vaikeaksi, meni samassa ohitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät