Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Niin hampain ma silpoa annan, veren vuotaa kuivihin. Minä kohtaloni kannan, minä lähden kuitenkin. Mitä etsit sa maailman teillä? Sinä löydät vieraita vaan. On jäätä rinnassa heillä, tyly pilkka huulillaan. Vaikk' oon vieras ma keskellä heidän, en jäädä voi majaas sun: halu silpoa, surmata heidän halu elää ja kärsiä mun! Oi, armas, mikä ilta kuutamon! Oi, armas, autuus meitä läsnä on.
Minussa tunteva oot taas Piccardan; on mulla, seurass' autuaiden muiden, nyt autuus taivahassa hitaimmassa. Tunteemme, joita sytyttää voi tuleen vain Pyhän Hengen riemu, alistuvat ilolla hänen järjestyksehensä. Tää onni vähäiseltä näyttää; suotu se meille on, kun osaks laiminlöimme lupauksemme tai kokonansa joskus.»
Oi, mua huudetaan! Kauemminhan viipyä en saa; Ota vastaan tämä suutelma, Ota ja anna Katkera autuus. Oi, jo huudetaan taas!
Vaikka onnes itse autuus oiskin, Vaikka hetket hempeimmät se soiskin, Kaikk' on katoovaista Tästä luonnon laista Lempikään ei poikkeusta tee.
Mutta langetessaan polvilleen siellä pyhimmän paikan luona, täytti yksi ainoa tunne hänen sielunsa, Jumalan läsnäolon tunne. Kaikki muu katosi, ihmiset ympärillä, kirkko ja koko maailma iloineen, suruineen; hän tiesi vaan olevansa likellä Jumalaa, sai vakuutuksen siitä, että hän oli löytänyt armon ja otettiin lapsena vastaan. Mikä suloinen lepo, mikä taivaallinen autuus!
Eikä kukaan tiedä, oliko se poika vaiko tyttö, ei myöskään, mikä sen nimi oli. Mutta uskokaamme me, että se oli Elisa, joka merkitsee Jumalan autuus. Sillä totisesti tämä lapsi oli autuas Jumalan lapsi jo maan päällä, ja vielä enemmin taivaassa. Elisa oli köyhä lapsi.
Luulinpa jo, että kaikki elävät ja maalliset ystävät olivat minut hyljänneet älkää te enää minusta luopuko!» »En ikänä en ikänä!» vakuutti Durward. »Mitä tapahtuneekin mikä vaara uhanneekin niin, menköön minulta hukkaan kaikki tuolla siunatulla ristillä lunastettu autuus, jollen seuraa teitä kaikissa kohtaloissa, kunnes ne jälleen vaihtuvat onnellisiksi!»
Harzin vuoristossa elok. 1889. Rintaan voimakkaasen nojauupi immyt hienon hento, ihanainen, silmissänsä autuus kuvastuupi tällä hetkellä hän vain on nainen: murheet maailman hän unhottaapi, noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi sulhon rintaa vasten. Elo autuasten tunteen täysi valta yksin on.
Tää maa on luotu kosteikoksi sille, Jok' aikanaan muut kansat viljavoittaa. Täält' autuus kerran maailmalle koittaa, Jumalan syli, kansain aurinko. BILEAM. Siis olet Kaanaan kansain turmio. Tuot' yhtä autat, muille kostaakses, Muut maahan sullot, yhtä nostaakses. ENKELI. On luonnon laki: kuolleet haudataan, Ett' eläviltä säästyis inha löyhkä, Ja terve kansa maata asustais.
"Jumala siunatkoon teitä," vastasi Knuutti tyynellä liikutuksella, painaen Akselinpojan käden huulillensa; "te olette näyttäneet minulle taivaan avatut portit, ja siitä palkitkoon teitä maan ja taivaan paras autuus. Ja nyt jalo herra, lähtekää matkalle, tässä on matkarahat." Samassa antoi hän kullalla täytetyn ison kukkaron Akselinpojan käteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät