Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ja joka päivä mieli kauniimmat ja puhtahammat tapas sopusoinnut. Mi hämy silmäni nyt peittääkään! Nyt päivän loiste, valon ylhäisen suur' autuus, värit rikkaat maailman ja muodot tuhannet on vaipuneet mua saartavahan sumuun raskaaseen.
Hän on minun! Autuus laskeutuu taivaasta minun luokseni. Minun sydämmeni kuohuu, tulvaa, paisuu mylleröiden suluissansa. Mutta katso, minä hillitsenkin itseni! »Hyvästi!» sanon minä sinulle sydämmeni riemussa. Sillä miksi minä kohta koskisin sinuun, kun minulla on huominen, on ylihuominen; kun koko elämä on minulle yhtenä aurinkona, tuhatvärisenä kaikki tulevaisuus.
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Siellä ilo, autuus on Täydellinen, loputon. Rientäkäämme! muutoin jäämme; Sinne, sinne pyrkikäämme Siihen iloon asumaan, Joka taivaass' annetaan! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Ei rakkaus koskaan väsy.
Jos voit sä jotakuta kärsiä Hyväksi Jumalan, jos Hänelle Sa mielit antaa lahjan mieluisen Ja veron kelvollisen maksaa hälle, Jos autuus sinulle on kalliimpi Kuin mailma menoinensa kaikkineen Niin jätä meille poikas Ilmari. Ett on hän paljon hyvää saava aikaan Kun mieheksi hän kasvaa sen mä toivon. Niin tapahtukoon tahto Herran! Aamen!
Ah, se ajatus on minulle runsas autuus, että minä asun muistossasi kuoleman kauhujenkin sinua ympäröitessä!" "Jos kaadun," sanoi Valdemar viehkeästi, "niin minä kuolen sinun rakas nimesi huulillani, ja puhkeavan sydämeni viimeinen sykähdys on pyhitetty sinulle!"
Voitko kaivata sen valohäivää, Kun on iltas niinkuin tähtitaivas Kirkas, toivos ääretön kuin se? Armaimmaks' mik' ennen sulle näytti, Toivos rohkeinkin, mink' onni täytti, Silmistäs jo tyhjiin raukeaa; Niinkuin kulkijalle Alppimailla Laakson riemut viehätyst' on vailla, Kun hän korkeall' on vuoren laella Ja hänt' ylhäis-ilma vilvottaa. Mik' on autuus etsimämme täällä?
»Ja minä näin Hänet, niinkuin kaikki muutkin Hänet näkivät, ja Hän oli niinkuin valkeus ja niinkuin meidän sydäntemme autuus, ja me uskoimme, että Hän oli noussut kuolleista ja että meret kuivuvat, vuoret ja maa lankeevat, mutta Hänen kunniansa ei muutu.» »Mutta kahdeksan päivän perästä pisti Tuomas Didymus sormensa Hänen naulainsa sijoihin ja koski Hänen kylkeensä.
eik' enemp' impi Rodopen, min petti Demophoon, eikä myös Herakles, koska hän Iolea sydämessään kantoi. Mut tääll' ei kaduta, vain hymyillähän; syyn muisto mennyt meilt' on; valta yksin, mi kaitsee, järjestää, on meille autuus. Havaitaan täällä taide, luomakuntaa mi kaunistaa, ja viisaus, mi ohjaa alemmat alat ylempäinsä mukaan.
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, Hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, Mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon Kuin ijäksi kannettavakseen mä häpeän taakan suon».
Mutta suuri taivaan Jumala, joka yksinänsä on autuus ja jolla on valo pukimenansa, näyttää olevan toista mieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät