United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Musta, kolkko, kamala oli edellinen, jossa sinun kuvasi, Maria, hetken aurinkona loisti, mutta joka, kun tuo aurinko pilveen kätkeysi, yhä enemmän musteni. Siihen ei sovi verrata taistelua ja meteliä luonnossa, joka hirmuisesti valtasi kaikki, silloin kun tuon auringon sammuneeksi luulin. Ei! Elävänä olin minä silloin kuollut. Se aika on muistossani nyt kuin julma, hirmuinen unelma.
Hän on minun! Autuus laskeutuu taivaasta minun luokseni. Minun sydämmeni kuohuu, tulvaa, paisuu mylleröiden suluissansa. Mutta katso, minä hillitsenkin itseni! »Hyvästi!» sanon minä sinulle sydämmeni riemussa. Sillä miksi minä kohta koskisin sinuun, kun minulla on huominen, on ylihuominen; kun koko elämä on minulle yhtenä aurinkona, tuhatvärisenä kaikki tulevaisuus.
Siellä luullaan syntyvän suuren tungoksen. Ilon, joka tällä kertaa "kyynelinä virtailee", sanotaan murtavan kielen kahleet, niin että jokainen on niinkuin kultasuu: Ah, Sua tervehdän; Sa aurinkona loistat ja Kemin mailta poistat tuon pitkän pimeän.
Ei tok' valkeutta mennehitten päiväin, Elämällä muotoo entisyyden ei; Sillon valtiatar aurinkona antoi Kaikkialle iloa ja lämmintä. Antaapa tok' impi anovalle aina, Mutta kylmä oli katse antajan. Eipä lemmekkäästi millonkana enään Pienoista hän sylihinsä viettele. Ja mi ennen hekumansa korkein täällä? Povellansa syleilyksen ahdistus, Koska lohdutti hän kärsimyksen lasta.
Teidän ylhäisyytenne, pyysin minä taas, tulkaa sitten avuksemme, ja saatte nähdä, että sillä aikaa kuin Lascy istuu pesän edessä lämmittelemässä Moskovassa, menee Ruotsin armeija suorastaan Pietariin. Sprengtport. Se ehdotus oli kyllä sinun kaltaisesi, mutta ymmärsikö Lewenhaupt sinua? Löfving. Olisittepa nähnyt kuinka hän säteili. Aurinkona! Kapteeni viuhtoi innostuneena kättään ilmassa.
Pois kauvas, Canzion petollinen kuva, ja kiirehdi, katsantoni, korkeuteen päin, jossa lemmen ruhtinas asuu! Häntä katselee jo sieluni silmä kultapilvien keskellä tuolla. Siellä seisoo hän purpurahameessa, kasvot aurinkona loistaa ja kirkas gloria piirittää hänen päänsä. Sinua palvella tahdon enkä muistella kavalata mailmaa. Pois mielestäni miehen haamu!
Ja niin herkkä oli hänen hellyytensä, ettei korsi taittunut hänen käydessään, ja niin keveät olivat hänen askeleensa, ettei kastehelmi maahan läikähtänyt. Ei hän tullut minun tyköni taivaallisessa loistossaan eikä astunut minun eteeni elämäni aurinkona.
Tämän opin mukaan oli alussa kaksi rajattoman ajan synnyttämää jumaluusolentoa: valon jumala Ormuts, joka ilmestyi aurinkona, ja pimeyden paha henki Ahriman, yön herra.