Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Kun siipiesi iskut heikentyvät, sun nielee ensi aalto vaahtopää. Et untes rantaa ikinä sa nää, sun silmäs auringossa häikäistyvät. Mut turhat ystäväin on neuvot hyvät, kun kaikki veren kaiho kiidättää. Sa uskalikko unten ulappain, sa tuudittama tuulien ja meren, sun tappiosi todistaja vain on taivas, joka hautas tahdittaa. Niin anna kantaa, kiidätellä veren! Ah, Ikarus sa oot, et vähempää!
Käännyimme pois maantieltä, ja sitten kuljettiin pitkiä kyläteitä, joita rattaat vuosisatoja olivat kuluttaneet ja joita rajoitti sammaleiset korkeat vallit. Kellahtavat kuoleman-kourat ja täplikkäät karhun marjapensaat loistivat laskevassa auringossa. Tie kulki yhä ylöspäin.
Kerran kun Ester tuli lastenkamariin, istui Sven, tapansa mukaan keskilattialla leveässä auringon juovassa ja lauleli: "Päivän kaikki säteet tulee Svenin luokse, ja pikku Sven istuu suuressa auringossa." Ester kirjotti muistiin tuon pikku runon ja pani sen talteen; hänestä oli niin kuvailevaa Svenille, sunnuntailapselle, onnenprinssille, että hänen ensimmäinen runonsa kertoi auringosta.
Näät Auringossa, jok' on lämmittänyt, valaissut teitä, niin ne tasan ovat, ett' uupuu vertaukset kaikki siinä. Mut kuolevaisten viisaus ja tahto on eri-sulkahinen siiviltänsä, syyn vuoksi, jok' ei teille tuntematon. Siks kuolevaisna epäsuhdan tunnen tuon povessain ja nyt vain kiitän miellä hartaalla isän-tervehdyksestänne.
Tuulen tytär kavahti ylös mättäältä. »Anna minulle tuo kirveesi», rukoili hän, »minä sinulle siivet annan, joilla lentää voit». »En tarvitse siipiäsi, onhan minulla jalat», vastasi Pellervoinen. »Jaloillasipa et voi ilmassa lentää», väitti Tuulen tytär, »et voi käydä auringossa, etkä kuussa, etkä tähtitarhassa taivaan alla». »Mitäpä siellä tekisinkään, minulle kun Maan emo leivän antaa.»
Jumalan tuomioita heijastavat kuvastimet, joit' Troneiks nimitetään, ja siks, min virkoin, oikeaa on meistä.» Hän vaikeni, ja näytti kuin ois toiseen hän kääntynyt, näät samaan tanhupiiriin palasi hän, miss' ennen ollut oli. Tuo toinen autuas, jo mulle kuulu, säteili silmänäni niinkuin hieno rubini, joka auringossa säihkyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät