Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Kuolemaan tuomitut rikolliset viedään sumeisen ilman vallitessa alas jollekin lakeudelle, jossa ne sidotaan erääseen paaluun auringossa sulamaan. Tästä maasta saadaan kaikellaisia metalliksia paitsi kultaa, mutta ympäri maailman matkustavat kauppiaat kuljettamaan näitä valmistamattomassa tilassa, sillä asukkaat, jotka eivät siedä lämpeyttä, eivät itse kelpaa näitä metallitöitä tekemään.
Onko maassa niin sinikaunista kukkasta, kuin ovat hänen äitinsä silmät? Ovatko koivujen lehvät niin kultaiset auringossa, kuin ovat hänen äitinsä hiukset? Onko metsässä kahta niin raikasta marjaa, kuin ovat hänen äitinsä huulet? Suutelee äitiänsä.
Menen yläpuolelle arkun, suvannon leveimmälle kohdalle, jossa lapan sileälle kivelle siimaa niin paljon, kuin tiedän tarvittavan, jotta se ulottuisi toiselle rannalle saakka. Sitten laukaisen ja devon lentää kuin nuoli jousipyssystä, kaartaa kosken kuohujen yli auringossa kimmeltäen ja iskee alas juuri niin, ettei käy rantakiviin.
"Jospa katsomme, mitä rakastettu opettajamme sanoo", puhui Kero-Pieti hetken päästä. Ja vaikka hän puhui hyvin matalalla äänellä, kuulivat sen nekin, jotka seisoivat porstuassa. Olli avasi Laestadiuksen postillan, ryki ja alkoi lukea: "Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä.
Liekkuu vielä viime loimu: yksinäisen rinnan riemu. Autuaampi yössä yksin kuin on auringossa kaksin. Haudatahan haaveet sairaat, saapuvat jo juhlavieraat. Uhoo uksen alta routa, elo, raaka niinkuin rauta. Astuu rumuus alle orren, pimeys päähän päreenkarren. Ilma täyttyy inhuudesta, rinta varhaisvanhuudesta. Painuu pää jo polven varaan, sortuu kaikki kaunis soraan.
Eräänä aamuna, jolloin olimme istuneet vähäiselle lavitsalle, sanoi hän äkkiä minulle: "me istumme auringossa, eikö niin? Minä tunnen sen paisteen. Hakekaamme varjoa. Minä en auringosta pidä, eikä sillä ole minuun mitään osaa". Minä vein hänen nyt eräälle lavitsalle, jossa tuuhea sireeni-aita esti auringon-säteet loistamasta meihin.
Silloin näki hän maassa pienen mustan esineen lumessa. Hän otti sen ylös, katseli sitä joka sivulta, pisti sen suuhunsa ja alkoi pureskella sitä. Se oli sitkeä poronliha palanen, sanoi hän, se on varmaankin kauan saanut kuivaa auringossa. Luultavasti, vastasi mustakeijukainen. Muutoin nimittävät ihmiset tuota kumikalossiksi. Sen on joku matkustavainen hukannut lumeen.
Juur oli päivä noussut vuoteestaan ja karisteli silmist' uniaan ja joutui parahiksi näkemään, kun miehet joen mutkaan katosivat. Se viskas jälkeen kimpun säteitään. Ja metsät, lumikentät kimaltivat ja suksiladut auringossa kiilsi ja hohti, että silmäterään viilsi. Ens rintamassa Hannu ponnisteli, ja painuin jäntevästi etukenoon hän työnsi kohta tulisimpaan menoon.
He katselivat pitkäkasvuista, paksua herraa, joka harmaassa hatussa, auringossa kiiltävän silkkinauhan kanssa, kulki ylös kylään, koskettaen joka toisella askeleella maahan kiiltävällä, pallopäisellä mukurakepillään.
Siellä on niityn sisässä metsäsaareke ja saaressa keltaisia koivuja ja punainen pihlaja ja niiden ympärillä nuori näreikkö, jänisten piilo; niityn takana metsän reunassa on kynnetty sarka, joka välkkyy viistossa auringossa kuin tummansininen teräs. Saran perällä on torppa, josta ei kesällä näkynyt muuta kuin tuvan harja ja kaivon vintti.
Päivän Sana
Muut Etsivät