Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Luuletko, ett'en voi olla hänestä haastelematta? Näytänpä sen. Ja sitten he astelivat vähän matkaa ääneti. Te rouvat, kun olette naimisissa, ymmärrätte aina niin väärin nuoria tyttöjä, aloitti uudelleen neitiserkku. Te arvaatte aina asiat ennen aikojaan. No, no, serkkuseni; minä lupaan ett'en arvaa mitään.
Arvaa sen, minkälainen siellä kotona sitten oli olla. Surumielisen vaimoni katse kohtasi minua ensimäiseksi, se vihloi sydäntäni, kun tiesin itsenikin suuresti syypääksi nykyiseen sietämättömään tilaamme. Ruoka ei maistanut, ja oikeata virkistävää unta en saanut vuosikausiin.
TURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia. ANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi. Mikä nimi? ANNI. Joka arvaa, saa puolet. TURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla minun sormenpäitään myöten. ANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi? TURKKA. Tukkipoika. Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi teidän piikatyttö. ANNI. Mikä piikatyttö?
"Tiedänpä kyllä", väitti poika "ja jos ette sitä huomeneen mentäessä arvaa, niin on muorilla matka Hymylään". Sen sanottuaan luikahti poika pihalle ja viipyi myöhään yöhön poissa. Pojan antama arvoitus vannehti aika tavalla Sikke-muorin päätä, vaan kaikki oli turhaa, se ei selvinnyt, eikä edes antanut muorin saada untakaan.
Tuokaa heidät telttani edustalle huomenna aamun valjetessa ja katsokaa, jos mahdollista, etteivät he arvaa aikomustani eivätkä saa keskenänsä pitää mitään salaisia neuvotteluja. Onko sillä vanhuksella lapsia?»
Se voi kuitenkin huvittaa teitä, niinkuin se huvittaa minua, sillä nuori mies suvaitsi pitää minulle seuraa eilen, kun olin yksin, ja hän oli minulle ystävällinen ja suora. No, monsieur le comte, ettekö vieläkään arvaa? Ette edes ole mustasukkainen?
"Minä rakastan sinua," kuiskasi nainen. "Tule! Ei kukaan näe meitä: joudu!" Vinitius heräsi kuin unesta: "Kuka olet?" Nainen painautui hänen rinnalleen ja pyysi yhä kiihkeästi: "Kiiruhda! Katso kuinka täällä on tyhjää, ja minä rakastan sinua! Tule!" "Kuka olet?" toisti Vinitius. "Arvaa!" Ja sen lausuttuaan imeytyi hän läpi hunnun kiinni Vinitiuksen huuliin ja pusersi käsillään hänen päätään.
En tiedä miksi laulaa lintunen Ja miksi jyräjääpi ukkonen, Vaan itse tiedän siksi laulavani, Kun sävelehet soivat rinnassani. Kun sulhoist' impiseura haastelee, Yks siinä naurahtaa, yks hymyilee Ja toinen raskahasti huoahtaa, Salassa kolmas itkuun tillahtaa. Ken arvaa, miksi näin he kujeilee? Ken naurahtaa, sen toivo vahva on, Ken huoahtaa, sen toiveet horjuilee, Ken itkevi, se raukk' on toivoton.
Hetkisen perästä hän katsahti Petroniukseen ja virkkoi: "Niin! taidat olla oikeassa! Mutta sopiiko minun ylistää omaa hyvyyttäni?" "Eihän sinun tarvitse mainita omaa nimeäsi. Joka roomalainen arvaa ilmankin kenestä on kysymys, ja Roomasta leviää tieto pitkin koko maailmaa." "Oletko varma, että siitä pidetään Akaiassa?" "Kautta Polluxin!" huudahti Petronius.
Minä sanoisin, että se on pyhä henki, mutta elä sano kenellekään, että olen sitä siksi sanonut. Uskovaiset voisivat pahastua." "En minä sano." "Sitä ei vain saa pelottaa talosta pois." "Millä lailla ei?" "Monellakin lailla, vaikkei aina tiedä tarkoin eikä arvaa olla varuillaan. Mutta sen, että se on pois lähdössä, huomaa siitä, kun kaikki alkaa käydä päinvastoin."
Päivän Sana
Muut Etsivät