Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Samana päivänä katosi se mies kodistaan, rupesi karkulaiseksi; hänen nähtiin sitten joskus täällä, joskus tuolla kuljeksivan, pelollisena, arkana, yön pimeydessä, myrskyissä, lumipyryissä kaikkia ihmisiä hän pakeni, ei vastannut kenenkään puheesen. Missä hän lepäeli? Millä hän eli? sitä ei tiennyt kukaan. Yksi hänen veljensä asuu maamme tuonpuolimaisella rajalla, varakas, perheellinen mies.
Eikä hän enää ollut, voinut muuttaa itseänsä, vaan läksi, muka ystävällisellä ylemmyydellä nyökäyttäen heille päätänsä. Juuri samaa voittamatonta ujoutta hän nytkin tunsi tämän suuren, vieraan joukon keskellä. Hän istui arkana ja huomiota paeten syrjäisimmällä penkillä, sama Helena, joka esiintyi vapaana ja varmana missä muualla tahansa.
»Minä saan kukat antaa vain sinulle», Nydia vastasi ja korvaansa luottaen hän astui hitaasti sille paikalle, missä Ione istui ja polvistuen hänen eteensä ojensi hänelle kukkamaljakon. Ione otti sen hänen kädestään ja pani sen eräälle sivupöydälle. Sitten hän kohotti hänet ystävällisesti ylös ja kehotti häntä istahtamaan viereensä, mutta tyttö vastustelihe arkana.
»Minä en koskaan aavistanut, mitä sinä nyt olet kertonut.» Holt näytti kutistuvan kokoon poikansa käden alla; ei ollut hituistakaan jäljellä tarkkaa, taistelun haluista miestä. Nöyränä ja arkana seisoi hän Knutin edessä kuin tuomarinsa. »Ei ole helppo tunnustaa sitä, Knut. Mitä muuta minä eläissäni olen rikkonut noo, enhän minä ole olevinani mikään pyhimys mutta tämä ja ja vielä yksi se, että »
Ja jälleen syntyi hänessä uusi ajatus: että sinä juhlallisena hetkenä, jolloin uusi elämä syttyy, jolloin pieni matkamies, yksinään ja avuttomana, tulee vieraaseen maailmaan, ottavat naiset hänet vastaan, muodostavat naiset suojelusvahdin hänen ympärilleen kun taas mies seisoo siinä arkana ja hämillään, mietiskellen elämän suurta arvoitusta...
Epäröiden lähestyin kultaseppää ja minä, joka muuten tein tilaukseni niin tyynesti ja varmasti, seisoin siinä arkana ja epävarmana. Mutta kesti hetken aikaa, ennenkuin puotiherra suvaitsi tulla luokseni. Mitä haluatte? kysyi hän äänellä, joka sai minut säpsähtämään.
Hänen kasvonsa olivat kapeat ja teräväpiirteiset, silmät suuret, surumieliset, ja suun ympärillä oli kärsivä ilme. Kun hän istui ajatuksiinsa vaipuneena, näytti hän surumieliseltä ja sairaloiselta, ja jos hän ovissa tai huoneissa kulki toisten ohi, väistyi hän arkana syrjään aivan kuin olisi hän tahtonut kutistua olemattomaksi, jott'ei suinkaan joutuisi kenenkään tielle.
Näitäpä nähdä sä sait, näit myös valon armahan aarteen Kansaan kätkeyvän, hengen voittoja näit! Rauhan töitä ja keinoja myös navan aukean alla, Riemuja lounaan-maan kesken hyyn sekä jään! "Miks", nyt mietit, "kauvemmin käyn arkana kaihoin? Silmäni nostaa voin tyynnä jo kirkkauteen! Murheen aika jo jäi, tuli toivojen aika ja onnen." Aattelit, äiti, jo noin: turhaks toivosi jäi!
Hänen oli tapana joka sunnuntai saapua ennen puoltapäivää ja viipyä iltaan asti. Kunpa ei tulisikaan tänä sunnuntaina! toivoi Hanna, eikä tulisi koskaan! Häntä inhotti koko mies! Hän tunsi vihaavansa koko Ruotsin rantaa ja erittäin paloniemeläisiä. Arkana hän vilkaisi joelle, näkyisikö ketään hiihtämässä. Mutta ei näkynyt, ja tunnit kuluivat, tuli ilta.
»Tavannen teidät molemmat pian isäni huvilassa», Julia sanoi Klodiukselle puhuen. »Me sanomme tätä päivää valkoisen kiven päiväksi», peluri vastasi. Julia laski huntunsa, mutta niin hitaasti, että hänen viimeinen katseensa osui atenalaiseen teeskennellyn arkana, mutta sittekin rohkeana. Katseesta puhui sekä hellyys että moite. Ystävykset astelivat edelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät