Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Mutta kummallisinta oli katsella tuota vaihetettua "tyttöriepua", joka arkana ja samalla huiman näköisenä istui sängyn jaloissa, "puhumatta pukahtamatta", silloin tällöin vain luoden tulisen silmäyksen johonkuhun läsnä olevaan. Ei se ole laita kakara, kuiskasi Kokkolan Karoliina naapurilleen.
ja harvenneeksi näkivät he seuran: Elias poissa oli, poissa Moses ja Mestarin myös vaatteet muuttunehet; näin toinnuin minäkin ja näin tuon Hurskaan, mi mua saattoi puron äärtä pitkin; kumartuneena ylitsein hän seisoi. Ma kysyin arkana: »Miss' on Beatrice?» Hän vastas: »Katso, alla puun hän istuu, varjossa lehtein juuri puhjenneiden.
Nyt oli Jänislahden seurakuntaan rovastin viran pitäjäksi tullut määrätyksi jänislahtelaisille aivan tuntematoin mies ja jokahisen mieli oli arkana siitä, josko sekin on samallainen herra kuin entinenkin.
Kauppias otti asian vasten luuloa hyvin vakavasti. Lähettäkääpäs tyttö minun puheilleni, hän sanoi. Jaana ei tahtonut suurin surmin mennä. Mutta isä pakotti hänet. Kauppias käveli kädet housun taskussa kamarinsa lattialla. Jaana seisoi ovensuussa. Kauppias kyseli ja hän vastasi, ujona, arkana ja punastuvana.
"Voi, tyttö! Varros! Kostan! Sytytit sydämen. Syliini suljen, nostan Ja sua suutelen". "Sun, pulmu, povelleni, Suloisen sivallan, Ja kultakahleheni Mä sormees sovitan!" Näin uhkasin ja vannoin, Mut immen nähtyäin Sen rauhass' olla annoin Ja hämilleni jäin. Kuin kiinni kiedottuna Mä istuin vaiti vain, Silm' arkana ja puna Väreili poskillain.
Ja he kunnioittivat häntä yhtä paljon sen salaperäisen voiman vuoksi, jonka luulivat hänessä olevan, kuin hänen ankaran, moitteettoman elämänsä takia. Tullessaan Jeannea vastaan ei pappi häntä tervehtinyt. Tämä asiaintila vaivasi ja huolestutti täti Lisonia, joka arkana vanhanapiikana ei voinut käsittää sitä, että saattoi olla käymättä kirkossa.
Tuolla se kävelee, niinkuin anoen jotakin, arkana ja pelokkaana, niinkuin ennen puheille pyrkien, enkä minä osannut sille mitään ... en mitään, vaikka olisin kuinka koettanut. Mitä minä sille osaisin, mitä sanoisin? Juha ei ollut saanut sanotuksi sitä, mitä olisi tahtonut. Mutta hänen täytyy saada se sanotuksi, heti kohta, jo tänä iltana. Ei saa Marja kauemmin kulkea siinä uskossa.
Voipa kurjaa konnaa, kavaltajaa! Arkana kuin Kain hän kuljeskelkoon, Säikkyin haavan lehden vavahdusta, Pyytä säikähtäin, mi metsätieltä Pauhusiivin pyrähtääpi lentoon! Taivaan hurskas Herra, vainoo häntä, Niinkuin ennen rakastin ma häntä, Ja miss' ikään kuollessaan hän herää, Isänmaa ja heimot hältä kiellä!" Tuomas kuuli sanat, kauhuun hyytyi, Eikä isää hirvinnyt hän nähdä.
Hän ei koskaan ollut antanut vastustuksen masentaa harrastustaan saada lapsille hauskuutusta, ei silloinkaan kuin neiti Frisk arkana luopui taistelusta; nyt sitävastoin oli hänellä uudessa opettajattaressa reipas liittolainen, valmis auttamaan neuvoilla ja teoilla.
Niin usein aavoja astuissansa hän kuunteli herkällä korvallansa, niin usein risahti metsässä oksa, tai lauloi lintu ja lähteensuoni, niin usein petti jo silmä ja korva, ett' arkana, peljäten pettyvänsä, ei usko hän nytkään itseänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät