Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Minä kiitän teitä, että lupaatte pitää huolta Leenastani, jottei hän nälkään kuole". Iltapuolella samaa päivää levisi kummallinen huhu pitäjässä. Talosta taloon oli aamupäivällä uutinen kulkenut murtovarkaudesta ja murhasta sekä Jolsan Matin kummallisesta kiinni saamisesta; mutta nyt iltapuoleen samaa päivää tiedettiin kertoa, että Matti oli Koskelan Antilta päässyt karkuun.
Nousepa syömään lapseni, täällä on nyt ruokaakin, lausui suutarin emäntä ja nosti veljeni istumaan pöydän ääreen. Tule sinäkin, Maria, syömään, käski hän sisartani ja laittoi pöydälle tuomiansa ruokia. Minäkin muistin leipäpalasen vakkasessani ja nostin sen pöydälle. No, mistä sinä tuon sait? kysyi suutarinemäntä. Ahon Antilta, vastasin. Toinen köyhä toista auttaa! lausui hän hymyillen.
Poron ajoneuvoista Hanna tunsi, ettei se ollut oman kylän poroja. "Se on outo nuori mies, joka sanoi itsellään olevan asiaa Hannalle", selittivät karjapiiat, jotka vielä antoivat viimeisiä aamiaisvihkoja lehmille. "Vasta tuli, ja me neuvoimme menemään pirttiin vartomaan ja sanoimme, että Hanna tulee pian." Iloinen aavistus täytti Hannan mielen. Ehkäpä oli viesti Antilta!
Pekka lauloi "aisa toista" eikä näyttänyt läsnäoloamme huomaavankaan, vaan hänen oppipojaltansa Jänövaaran Antilta keskeytyi työ ja hän, ihmettelemisen ilmeisenä kuvana, katsoa töllisteli milloin mestariansa milloin meitä. Omituista oli todellakin katsella tuota vanhaa parikuntaa. Pekka lauloi tyynesti lauluansa ja silitti lautaa, Tiina itkeä tihrasi ja työnsi hartioista muukalaista Pekan eteen.
Tosin siellä Lahnasjärvellä oli ukko Koposen laskun mukaan kymmenen tyttöä, joita nyt ei luultavasti tänä kesänä kaikkia viedä. Mutta kerityssä ei olisi kerkiämistä. Ja paremmin olisi vara valita, kun aikanaan joutuisi. Nyt ei ollut Jukella muuta keinoa kuin täytyi ruveta Hannalle hyväksi, että Hanna rupeaisi Antilta houkuttelemaan rahaa ja lähettämään kotiin jo heti edes puolisenkaan tuhatta.
Yhä hän vain ajatteli asian juurta. Sitä miettiessään muisti hän Antin vastaan tullessaan sanoneen hänelle olevansa menossa Hyväriseen, silloin kun hän sitten pyysi Antin samalla kysymään tyttöä. Nyt vasta huomasi hän kysyä Antilta: »Ihalainen hoi?» »No?» »Kun minä en hoksannut kysyä silloin, mitä varten sinä Hyväriseen olit menossa.»
Ja kun yhä tunsi Juken mielen että se haluaa saada kaikki rahat Antilta, niin arveli kerrassaan heittää pois koko homman, sillä se tuntui pahalta, että Antti, joka on rahat tienannut, ei saisi niitä määrätä, mihin ne tulevat pantavaksi. Mutta ei sittenkään tiennyt, minkätähden se mieli tuntui apealta, että puheleminen isän kanssa ei tahtonut sujua niinkuin aina ennen.
Herra Ljungberg kai tuntee nuo kaksi ylioppilasta, jotka tulivat Leppävirroilta laivaan? kysyi kapteeni Antilta. Heidän nimensä ovat Miettinen ja Voutila. Siis talonpoikaisylioppilaita, niinkuin minä arvasinkin. Ja otettuaan ryypyn jatkoi kapteeni, että se on merkillistä, kuinka nykyaikana yhä useammin alkaa kuulla suomalaisia nimiä ylioppilailla.
Mutta Jukke syöksähti Hannan kimppuun, seisotti hänen lattialle ja kiireesti alkoi kuiskutella: »Antilta on saatavat ne rahat pois aivan ensi tilassa. Ei hänessä ole niitten haltiaa. Ei se ole mies, joka kalun saa, vaan se joka kalun katsoo, sanotaan, ja tosi onkin.
Mutta Antti otti Hannan kiini, istutti sijalleen keinutuoliin ja sanoi vakavasti: »Nyt et saa lähteä mihinkään. Minulla on sinulle sanomista enemmän kuin koskaan ennen.» Antin vakava, ystävällinen sana meni Hannasta aivan läpi. Nyt vihdoinkin tunsi saavansa Antilta kuulla aivan vilpittömiä sanoja ja mieluinen tunteen liehaus tukehdutti kyyneltulvan.
Päivän Sana
Muut Etsivät