Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Wibelius nimensä, se korkean ei suvun ollut, arvokas tok' on: se hänen nimenään sai kunnian ja nousi arvohon. Kultaiset päivät vankan miehuuden hän rauhan toimiss' oli viettänyt. Nyt sota riehui maassa isien, hän vanhus oli nyt. Saaliina raastettuna ystävän ja vihollisen kesken vuorottain, sai levon, rauhan antaa alttiiks hän hyväksi voittajan.
Niin vaivattu, niin kovan onnen lyömä, Ett' elämäni alttiiks annan, jos sen Parantaa sillä voin tai päästä siitä. MACBETH. Ett' oli Banquo vihollinen teille, Nyt tiedätten. 2 MURHAAJA. Niin oli. MACBETH. Niin myös mulle, Ja niinkin verivihaisesti, että Jokainen hetki hänen elämästään Mun sydänvertan' kysyy.
Vai ristiritari, jonk' armahti Saladin? Eikö vähemp' ihme Rechaa ois pelastanut? Taivas! DAJA. Surman oma ois Recha ilman häntä, joka jälleen henkensä, lahjaks saadun, alttiiks antoi, NATHAN. Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, missä? Vie minut jalkains' eteen! Annoitte kai hälle aluks aarteet kaikki, kaikki, jotk' oli hallussanne? Lupasittte kai paljon, paljon lisää? DAJA. Kuinka voimme?
Iloita, nauraa ah, vaan lapsen suodahan, Ja miehen taistella ja alttiiks' antaa. Mit' on ne mailmat joita aaveksin, Ne palmut, joita toivon unelmissa, Majaani vertoin jossa kasvaelin Ja kukkaisvauloihin sen tienohissa! Vaan enpä itke. Riemu entinen Sydämmen kyyhkyltä jää löytämättä. Vaan, armas muisto muinaispäivien, Mun kanssan' kulje antain mulle kättä!
Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, miss' ol' onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan, kentill' Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan. Näin ei taas ois ollut pakko rientää Pohjaan kolkkohon, eikä voittoriemuamme vaihtaa epätoivohon, eikä surra tovereita, joita jäätyi tuhansin jäillä Tornion tai suotta Kainuull' alttiiks pantihin.
Siinä tekivät sotapäälliköt 25 p. maalisk. 1809 sovinnon, jonka johdosta suomalaisten soturien täytyi lähteä kotipaikoillensa ja luvata, ett'eivät tekisi sotapalvelusta Venäjää vastaan. Tämä suostumus herätti katkeraa mielipahaa ja epätoivoa sotureissa, joiden mielet, huolimatta heidän kärsimyksistään, olivat innokkaat ja murtumattomat; he arvelivat, että he sitten "alttiiks pantihin". Vrt.
Nyt, pennun-syömä karhukin kun piilee, Ja leijona ja ahnas hukka nahkaans' Ei kastele, hän avopäin vaan kirmaa, Kaikk' alttiiks pannen. KENTIN KREIVI. Mut ken häll' on myötä? RITARI. Vaan narri, joka leikiks koittaa kääntää Nuo tuskat haikeat. KENTIN KREIVI. Ma teidät tunnen Ja, luottain tuttavuuteheni, teille Asian tarkin uskon.
Päiviä siit' on vain ykstoista, kun Ilioniin monen vaikean vaivan jälkeen saavuin taas, ja jo toi minut sallima julma toistamiseen sinun valtaas. Zeun viha ylläni lie, kun taas minut alttiiks sulle hän heitti, ja kai emo kantoi nuorena kuolemahan minut, Laothoe, tytär Alteen, vanhuksen, lelegein uroheimojen pään, joka kaitsee Satnioeis-joen äärtä ja Pedason kalliolinnaa.
MAUNO. Toki löytyy pelastukseen yksi tie, Mut yksi vaan, ja sinulla on voima Se avata, jos tahdot. ELMA. Sanokaat, Mill' ihmetyöllä tämän tehdä taidan. Mä kaikki onneksenne alttiiks annan Ja valmis olen mihin vaaditte, Pait käymään vastoin Luojan käskyä. MAUNO. Siis huomaa mitä sanon.
Kosk' on se onnen päivä tuleva Ett' omaa hyötyänsä ymmärtää Tää tuima kansa! PISPA HENRIK. Melkein olimme Jo surman suuhun joutua, mut Herra Meit' ihmeellisest' autti täänkin kerran Ja säästi siten palveluksellensa. KERTTU. Ah, katkera on tosin onni sen Kuin tekee työtä toisen etehen Ja itsens' alttiiks' antaa toiselle, Mut niittää ainoasti vainoa Ja kiittämättömyyttä!
Päivän Sana
Muut Etsivät