Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
SYLVI. Saa? Oletpa taaskin soma. Luuletko, että siihen koskaan kysytään lupaa? Hyi, Viktor, kuinka saatat antaa Alman säikyttää itseäsi noin tyhmästi. VIKTOR. Alma ei olisi voinut mitään, ellei järki ja oikeudentunto puhuisi minulle samaa kieltä. Sylvi kulta, näytä nyt, että olet yhtä uljas ja rohkea kuin ennen. Ett'et vuodata kyyneltäkään, vaikka meidän täytyy erota. SYLVI. Joutavia!
Seisoi juuri etehisessä ja solmieli hattunsa nauhoja kiinni, kun ovi aukeni ja Nymark astui sisään. »Taaskin minä tulen pahaan aikaan. Mikä kova onni minua vainonnee?» sanoi Nymark, nähdessään Alman aikeita. »Ei ollenkaan pahaan aikaan. Päinvastoin! Tervetullut.» Alma tarjosi hänelle iloisesti kättään. »Mutta olettehan juuri lähtemäisillänne ulos.»
Näetkös, he puhelevat kaikki keskenään. VIKTOR. Joku voisi kumminkin tarkastaa meitä. SYLVI. Se on totta se. Alman silmät ovat juuri nyt tänne päin. ALMA. Minkätähden te istutte siellä niin kaukana? Ettekö tahdo tulla tänne meidän luoksemme? Kyllä täällä on sijaa. SYLVI. Ei kiitoksia, meillä on niin hyvä täällä. KARIN. Elä häiritse heitä, Alma.
Tuli sitten kumminkin suu supussa ja katsomatta oikeaan tai vasempaan suoraan Alman luokse ja sipatti hänelle jotain korvaan. »Päivällinen on valmis, hyvät herrat», sanoi Alma ja nousi ylös.
Mitäpä niistä aina pitkistä puheistakaan... Olihan siinä Alman suupielessä ikäänkuin pilkallinen hymy, ja äänessäkin värähti leikkiä, vai erehtynytkö lie Eero. Hän häpesi, loi alas katseensa, vaikkei tiennyt miksi. Ojensi sitten kätensä hyvästiksi kuuma oli tytönkin kämmen, hän viiväytti sitä hetkisen kourassaan.
Muutama kuukausi sitten olisi nuoren tytön otaksuma kyllä ollut oikea, hänen yrityksensä tavata Bengtiä näin iltapäivällä olisi varmasti saanut osakseen läpinäkyvän epäkohteliaan anteeksipyynnön, ett'ei hänellä, Bengtillä, nyt ollut aikaa ottaa häntä vastaan; nyt tuli hän hetkisen päästä itse eteiseen, sanoi Alman tervetulleeksi, kasvot rakkaudesta ja ilosta loistaen, ja vei hänet omaan huoneeseensa, jossa hän tarjosi hänelle mukavan nojatuolin, itse istuutuen vastapäätä.
Alman korvat lensivät punaisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään, neuloi vaan. »Tiesitkö sen, Alma?» »Tiesin», kuului hänen huuliltaan vihdoin hiljaa. Hetken aikaa oli Johnkin nyt ääneti. »Parempi», sanoi hän sitten, painuneella äänellä, tarttuen uudelleen kynään, »että itse olisit siitä puhunut suoraan ja avonaisesti».
»Kaivatkoon», vastasi Alma. Hän oli pitkällään kamarinsa sohvalla eikä välittänyt tulla ruualle. »Minun täytyy hänet vieroittaa, hän vie minulta kaikki voimat. On niin suuri ja lihava eikä tahdo syödä mitään muuta, niinkauvan kun saa rintaa.» »Helmi rukka, kuuletko minkä tuomion mamma sinulle antaa», puhui Miina, joka viereisessä lastenhuoneessa oli kuullut Alman sanat.
SYLVI. Niin, sitten en tiedä muuta neuvoa, kuin että annat minun mennä Alman ja Viktorin kanssa. Sillä täytyy minun kumminkin päästä sinne. Ajatteles, enhän ole vielä milloinkaan ollut kunnollisissa tanssiaisissa. AKSEL. Mitä niissä oikeastaan tehdään, noissa tilaisuuksissa? Tuskin muuta kuin tanssitaan, vai kuinka? ALMA. Eipä juuri. Joskus tarjotaan vähän laulua ja soittoa.
Toki leppeytt' ja lempee täynnä Loisti Alman katsanto, Mutta hymy synkee, murheellinen Väikkyi hänen huulillans. Tyyni oli hän kuin pohjan valo Vuorten kiireill' kesä-yöss', Lempeä kuin lehdikköinen saari, Kosk' on myrsky vaijennut. Riensi viheljäinen immen luoksi, Avun, turvan aina sai, Lohdutuksen murheellinen mieli, Armon aina rikkoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät