United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä hän hoiti kenraalinnan taloutta ja sai oman huoneen, jossa hän oli erotettuna maailman touhusta. Hilja oli nyt kuudentoistavuotinen neito, ja toukokuun ensi päivä oli hänen syntymäpäivänsä. Onnellisena hän istui lehtimajassa kenraalinnan ja Alman vieressä, kuunnellen laulajia, joitten joukossa hänen veljensäkin oli. Niilo oli pari vuotta ollut ylioppilaana ja asui Alman kodissa.
Hän kävi usein Alman luona vanhassa kortteerissa ja minä juoksin hänen asioitaan. Siksi hän tunsi minut, kun olin leikkimässä uuden kirkon alla ja kysyi missä Alma ja Liisi asuvat ja täti. Nyt issikka seisahtui kadulla. Mene sinä, äläkä lörpöttele. Mene kyökin kautta, se on lyhempi se tie. Mitä siinä tollotat. 2:nen KOHT. Hisinger, Nanna. Hyvää päivää, rouva Annette.
Alman sydän löi; mutta hän painoi silmänsä kiinni ja makasi liikkumattomana kuin kuollut, John laski kynttilän pöydälle sängyn viereen ja seisoi hetken hiljaa, Alma tunsi, että John katseli häntä. Sitten hän kääntyi ja alkoi riisua päältään. Alma raoitti silmäluomiaan ja tarkasti salaa hänen kasvojaan. Ne olivat vakavat. Almaa peloitti, hän painoi silmänsä jälleen kiinni.
Kyllähän minä sen tiedän. Neiti Kortman. Mutta et tahdo sitä sanoa. Niinkö? Kolmas tyttö. Ei, kyllä minä voin sen sanoakin. A. T. se merkitsee Alma Tapper. Neiti Kortman. Alma Tapper ? Kolmas tyttö. Niin, me vaihdamme korttia. Katsokaa muutkin, eikö se ole Alman käsiala ja voihan Alma itsekin sen todistaa. Alma. Minunhan se on lähettämäni. Neiti Kortman. Hiljaa! Tämä ei ole mikään naurunasia.
Sitten hän kääntyi Almaan. »Mutta kuinka on teidän laitanne, rouva Karell?» He katsoivat toisiinsa, John ja hän. »Teistä ei ole sairaan hoitajaksi tänä yönä», hän sanoi Alman valtasuonta koetellessaan. Almalla oli vaan yksi toivo, että he menisivät pois. Sen he pian tekivätkin, ja helpommin hengitti hän taas, jäätyään kahden Arvin kanssa.
Viktor, kuinka sinä saatoit ! Minkätähden lähetit Alman? Miks'et tullut itse, niinkuin lupasit? Musertunut olin jo tarpeeksi asti ennestään ja nyt ! Oi, kuinka te kaikki olette pahoja minulle! VIKTOR. Sylvi kulta, elä itke! Alma, saanko pyytää sinua ALMA. Jättämään teidät? Niin, sen juuri aijoin tehdäkin. Viktor, voinhan luottaa sinuun! VIKTOR. Olen antanut sinulle sanani. ALMA. Niin, olet kyllä.
Milloin alotamme taistelun?» »Tänä iltana.» »Ja millä tavalla?» »Lähdemme palokunnan juhlaan. Tulinkin oikeastaan muistuttamaan teitä lupauksestanne.» »Ah, te olette siis pitäneet sen mielessänne.» »En ole sitä hetkeksikään unhottanut.» Niitä sanoja seurasi katse, joka sai Alman punastumaan; mutta hän kiiruhti sekoittamaan sitä pois. »Niin, tietysti siinä pysyn, minkä kerran olen päättänyt.»
Jopa näytti viimeinkin käsittävän, ettei häntä enää täällä tarvittu; pystyyn hän kapusteli ja pää edellä hän pyrki kyökkiin päin. Mutta Alma vielä pidätti. »Entä tyyny?» Miina kääntyi ja tuijotti häneen, ymmärtämättä mitään. Alma osoitti kädellään tyynyä. Mutta ei hän sittenkään saanut selvälle tarkoitusta. Tulla tupsahti Alman eteen ja tarttui hänen ojennettuun käsivarteensa kiinni.
Hän kysyi mistä Hilja oli, ja Hilja, joka Alman ystävällisestä kohtelusta tuli rohkeammaksi, kertoi, että hän Naantalista oli kotoisin, että hänellä siellä oli äiti, veli ja täti, ja että ne olivat kovin köyhät, jonka vuoksi kenraalinna Simssi nyt oli ottanut hänet kasvatiksensa.
Ei meidän ollenkaan tarvitse erota. Se on vaan Alman keksintöjä. Ja mitä puhut järjestä ja oikeudentunnosta? Mokomia ikäviä sanoja. Ne sinä olet myöskin saanut Almalta. Anna sinä hänen pitää järkensä ja oikeudentuntonsa itsellään, mitä ne meihin kuuluvat. Alma ei käsitä tuon taivaallista meidän tunteistamme, hän kun ei milloinkaan maailmassa vielä ole ketään rakastanut.