Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Olli Akselinpoika on vapaa," huusi Erik hänelle, ja kuoleman vaaleus vetäysi nyt munkin punaisille kasvoille. "Vielä tänä päivänä annetaan hän kauniille tyttärellensä, joka on kylläksi minulle todistanut hänen viattomuutensa."
"Sen teen, herra," vakuutti Knuutti, laskien kätensä vanhalle uskolliselle sydämellensä, "jos vaan Herra suo minulle armonsa siihen. Ja nyt voikaa hyvin! Jumalan pyhät enkelit johdattakoot teitä matkallanne!" Akselinpoika ja Petter nousivat vaunuun. Se vieryi pois ja Knuutti tuijotti suruisesti sen perään, kunnes se katosi yön pimeyteen.
"Teidän täytyy vaeltaa pimeyden tietä," sanoi Petter heidän astuessaan alas, ja hän veti oven kiini perässänsä; mutta käykää sitä luottamuksella ja rohkeudella, sillä se vie teidät valoon ja vapauteen. "Sinä olet elämän enkeli valaiseva soitto kädessäsi!" sanoi Akselinpoika, ja painoi Petteriä sydäntänsä vastaan kun samalla hänen kyyneleensä kastelivat salakäytävän kivilattiaa.
Mutta Eerik Akselinpoika heti näkee paikan tärkeyden ja päättää siihen panna lukon, joka voipi estää Venäjän vallan etenemistä länteen ja pohjaseen. Näin syntyy Savon "Uusi linna" v. 1475. Alussa se ei ollut kuin puinen varustus, joka ensi hätään laitettiin Savonmaan suojelukseksi. Vaan kaksi vuotta myöhemmin vahvempi kivinen linna rakennettiin sijaan.
"Tämäkö minun sisareni?" huusi Valdemar ja oli vähällä tukehduttaa tuon äsken-syntyneen suuteloillaan. Onnellinen isä otti lapsen syliinsä ja laski sen sitte jälleen äitinsä rinnoille. Valdemarin ilo oli sanomaton. "Mikä hänen nimensä on?" kysyi hän. "Hänellä ei vielä olekaan nimeä," sanoi Akselinpoika. "Jaa, todellakin, Elisabet; miksi nimitämme hänet?"
Akselinpoika koki toinnuttaida siitä liikutuksesta, johon tämä kirje oli hänen saattanut; kun tämä vähän oli hänelle onnistunut, yleni hänen sydämensä lämpimään rukoukseen rauhan kaikkivaltiaalle antajalle; sitte otti hän esiin sen rakkaan kirjeen, suuteli sitä rakasta nimeä, joka oli sen alla, nosti sitte yhtä vankihuoneen lattiakiveä ja kätki kirjeen sinne, missä muutkin olivat säilössä ynnä viila.
Elisabetin kunnioitettavan äidin piti kastettaessa pitämän, ja hänen isänsä, tuo ijäkäs drotsi, sekä monta valtakunnan suurta, joiden kanssa Akselinpoika vielä seurusteli, huolimatta epäsuosiostaan, piti oleman kummina. Kastejuhlan piti tapahtuman eräänä hyvin lämpimänä Heinäkuun päivänä.
Se oli jalon Olli Akselinpojan talo, jonka rapulla hän oli seisonut äitinensä, ja jossa hän nyt oleskeli. Ikkunasta katsoi rouva ja joukko vieraita matkueen tuloa. Akselinpoika oli itse poissa. He näkivät, että Guldborg sai hurmaavan iskun merimieheltä, kuinka hän lapsinensa heitettiin rapulta alas ja kuinka hänen rahvas tallasi.
"Ja elä, poikani, niinkuin me Jumalan armosta toivomme," keskeytti Akselinpoika ja painoi Valdemarin liikutettua rintaansa vastaan, "ja tule takaisin kunniarikkaana sotiana isäsi syliin; silloin saat Signen urhoollisuutesi palkaksi. Syleile morsiantasi ja mene sitte Herran rauhassa; paras siunaukseni seuraa sinua!" "Ja minun!" huusi Signe, joka ei olisi voinut erota rakkaansa sylistä.
Mutta Sorön syvissä, tuuheissa metsissä oli kätkettynä sen kaunis kuva, hänen juhlallisesti kukoistava tyttärensä, ja jos hän joskus lähti kuningaskaupunkiin, jäi kuitenkin Signe Valdemarin suojassa linnaan. Tämä oli 22 vuoden vanha, kun Akselinpoika päätti että hän sodassa tekisi itsensä ansiolliseksi saamaan Signen käden.
Päivän Sana
Muut Etsivät