Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Signe, joka tiesi isänsä kertomuksista, että hirmuisin rääkkäys, ehkäpä kuolemakin, odotti häntä inkvisitionin vankeudessa, kaatui niinkun ukkosen nuolen iskemä, hengetönnä lattialle. Akselinpoika oli kaikista läsnäolevista ainoa, joka piti ymmärryksensä.
Hän on' samassa tuli yksi munkki, käyden meitä vastaan. Hänen ohitse mentyänsä jatkoi Knuutti: 'Akselinpoika on jalo ja viaton mies. Häntä on nyt syytetty inkvisitionissa; hänen linnansa on piiritetty ja kuolemansa päätetty. Pelasta hänet ja vie hänet maan-alaisen holvin läpi metsäluolaan.
Tähän tuli hyvä tilaisuus, koska vihollisuus Holsteinin kanssa vielä kesti. Akselinpoika antoi lemmikillensä sata hyvin varustettua ratsumiestä ja määräsi, että hänen piti retkeillä Koldingiin, kussa Erik silloin oleskeli, ollaksensa sodan näyttämöä lähempänä.
Mutta ei kukaan ollut nähnyt kotkan lentävän lapsen kanssa ilmassa, vielä vähemmän laskeuvan sen kanssa maahan. Akselinpoika ei lakannut kuitenkaan etsimästä. Hän kysyi jokaisessa mökissä, ja vähäpätöisimmänkin ihmisen kertomus oli hänestä tärkeä. Viidentenä päivänä päätti hän palata jälleen kotiin, toimiaksensa rakkaan vaimonsa hautausta.
Ja mistä oli tämä lapsi, joksi hän kutsui itseänsä, tämä Petter sitte, joka jo viisi vuotta oli ollut luostarissa? Akselinpoika häälyi näissä ajatuksissa syvimmässä pimeydessä, mutta hänellä oli kuitenkin toivo ja luottamus. Hän ajatteli yksikseen jätettyä Signeänsä, uneksi olevansa hänen luonansa ja päätti kokonaan jättää onnensa Jumalan ja sen ystävällisen pojan käsiin.
Sitte mentiin pöytään ja Valdemarin piti istua molempain vanhempainsa keskellä. Atrian loputtua vei Valdemar uuden isänsä erääsen nurkkaan ja sanoi: "Mutta sinun pitää kuitenkin sanoa minulle, mikä nimesi on." "Olli Akselinpoika," sanoi tämä jalo mies ja taputti Valdemarin kättä. "Entäs kauniin äitini nimi?" jatkoi poika. "Sinulle on hänen nimensä äiti; mutta muutoin on hän Elisabet.
Itse rikosten koulussa ei ollut sen sydän turmeltunut, ja sen järki ja päätökset näkyivät paljon ylitse hänen ikänsä. Kuinka paljon jaloutta ja hyvyyttä osoittivat hänen kasvopiirteensä? Akselinpoika olisi jatkanut tutkimustansa, mutta hän sekautui ajatuksiinsa tästä kummallisesta lapsesta eikä uskaltanut seurata niitä.
"Minä lähden täältä," vakuutti Elisabet hyvin heikosti, "sinne, missä on huone valmistettu minulle Herran ja Hänen enkelittensä luona. Sinä saat tavata vaimoasi Hänen kunniassansa." "Ei sinun pidä kuoleman, oma siunattu äitini!" huusi Valdemar epätoivoisena ja itki, samalla suudellen tuon suuresti rakastetun kylmää kättä. Akselinpoika nosti vaikeroivan Signen äitinsä sydämelle.
Hän otti nyt kellon esiin, ripusti seinälle ja veti sen ihastuneen Valdemarin nähden, joka ei vielä koskaan ollut nähnyt kelloa, mikä siihen aikaan olikin aivan harvinainen. "Mitä sinä teet sille nyt?" kysyi poika. "Minä vedän sitä," sanoi Akselinpoika, "sillä muutoin ei se käy eikä näytä aikaa." "Se on elävä," huusi Valdemar iloa täynnä. "Kuulehan vaan, kuinka se napsuttaa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät