Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Akselinpoika arveli, että hän jo seuraavana päivänä vietäisiin tuomariensa eteen; mutta monta viikkoa kului, ennenkun tämä tapahtui, ja hän alkoi peljätä tämän väliajan seurauksia, koska se saattaisi olla mahdollista, ettei abbotti itse matkustaisikaan Roskildeen, kun talvi oli jo alkanut ja tiet olivat huonoja.
"Sano minua isäksi," sanoi Akselinpoika ja nosti pojan käsivarsillensa. "Kun sinä sanot minua isäksi ja minun vaimoani äidiksi, saat tämän kauniin kellon, jonka voi asettaa huoneesesi, ja joka näyttää sinulle, mikä aika on päivästä; sinä voit sen mukaan määrätä tehtäväsi."
"Amen!" sanoi Akselinpoika hartaimmasti, puristaen kätensä ristiin ja nostaen toivovan silmänsä aamuaurinkoa kohti; "minä seuraan sinua Jumalan lähettämä, pelastava enkeli!" Toivo syttyi jälleen vangin sulussa, ja hän päätti tutkia hirmuista vankeuttansa nähdäksensä, olisiko pako sieltä mahdollinen.
"Olkoon niin," sanoi Akselinpoika; "Valdemar on antanut hänelle nimen; sanokaamme häntä Signeksi!" Kolme päivää sen jälkeen kastettiin hän tuomiokirkossa sillä nimellä. Elisabet parani pian täydellisesti terveeksi, ja kaikki sai nyt Akselinpojan huoneessa vilkkaamman näön.
Tässä on se, mutta jos te ottasitte sen ja pistäisitte sen minun vanhan sydämeni lävitse, niin tekisitte vaan, mikä oikein on, ja palkitsisitte minulle ainoasti sen, mitä minun väärintekoni ovat ansainneet." "En minä ole mikään pyöveli," sanoi Akselinpoika lempeästi, "ja minä en ole sen kostaja, mitä sinä olet muita vastaan tehnyt.
Tätä itki hän vielä usein, erittäinkin kuin vanha Märta, joka täälläkin oli tullut hänen passari eukoksensa, usein muistutti häntä vahingostansa. Aika ja hänen hyväntekiäinsä ääretön hyvyys, oli vähän lievittänyt sen nuoren mielen murhetta, kun Akselinpoika vaimonensa tuli Valdemarin tykö, joka oli yksinään Kristianin kanssa, joka harvoin jätti pojan, jonka hengen hän oli pelastanut.
Vieraat menivät kaikki tiehensä, paitsi drotsi ja hänen rouvansa, ja pian näytti tuo ilolle pyhitetty linna autiolta haudalta! Seuraavana aamuna sulki Akselinpoika ijäti rakkaan puolisonsa silmät, ja meni sitte kansa-joukon kanssa uudestaan tiedustuksille.
Akselinpoika itse opetti hänelle Saksaa, Franskaa ja Engelskaa, joita kieliä hän puhui hyvin taitavasti, jonka tähden myös kuningatar Margareta oli käyttänyt häntä lähettiläänä moniin ulkomaisiin hovin toimiin, joita hän kunnialla oli täyttänyt.
Pian tarttui hän leipään, jonka taittoi kahtia, ja kuka selittää hänen kummastustansa, kun hän siitä löysi yhteen käännetyn, tiheästi kirjoitetun pergamenttilevyn, josta hän luki seuraavaa: "Jalo herra, Olli Akselinpoika!
Akselinpoika totteli ja kävi, kuusi munkkia edellä ja kuusi jälessä, ulos vankihuoneesta. Hän vapisi kovasti, kun hän kirkon läpi vietiin tuomiosaliin. Kamala surusävel kaikui häntä vastaan salista. Vastustamatta nosti hän silmänsä sinnepäin, mistä sävel tuli; silloin näki hän Petterin seisovan urkuparvella, öljypuun oksa kädessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät