Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Akselinpoika toi tunti-kellon, rummun, torven ja koko rykmenti tinasotureita, ja rouva täydellisen, silkistä tehdyn murhepuvun, runsaasti sametilla varustetun, sekä latiskaisen lakin, jossa oli mustia höyheniä. "Sinun pitää pitämän suruvaatteita äitisi jälkeen!" sanoi hän ja kyyneleet kostuttivat hänen kasvonsa.
Ei yksikään päivä Valdemarin elämässä tähän asti ollut tuntunut niin iloiselta kuin tämä. Seuraavana päivänä tuli sinne keski-ikäinen mies, jonka Akselinpoika esitti Valdemarille semmoisena, jota hänen tuli totella ja kunnioittaa, sillä se oli hänen opettajansa. Opettaminen alkoi heti, ja opettaja huomasi ilolla että Valdemar tiesi jo enemmän kuin oli syytä odottaa hänen ikäiseltänsä lapselta.
"Se on ryöstetty!" huusi Märta, väännellen käsiänsä; "kotka vei sen kynsissään!" Epätoivon huudolla kaatui Elisabet hengetönnä maahan. Märta huusi taas apua, ja muutamia piikoja riensi sisälle ja auttoivat rakastetun rouvan ylös lattialta. Akselinpoika syöksi nyt sisään kokonaan mielettömänä.
"Tahdotteko," jatkoi Sigismund, "valalla vahvistaa puheenne, laskien kätenne pyhälle raamatulle, ja sitte vastaan-ottaa pyhän sakramentin tunnustuksenne totuuden todistamiseksi?" "Tahdon," sanoi Akselinpoika, laski kätensä piplialle ja vannoi.
"Puhu hiljaa," pyysi Akselinpoika, eikä voinut olla ehdottomasti kauhistumatta. Petter avasi salaoven muurissa, ja summaton holvi ammotti pakenevia vastassa, jonka näkö saatti Akselinpojan suurimpaan ihmettelemiseen.
Valdemar heitettiin siihen lujaan vankihuoneesen, jossa Akselinpoika muutamaa viikkoa ennen oli asunut; mutta ei kukaan armelias Petter tuonut toivon sädettä hänen särjettyyn sydämeensä. Häntä itseänsä odottava kauheus ei niin särkenyt hänen sieluunsa.
Se menee liian kauas," huusi Cecilia purren hammasta ja hyppäsi alas vaunusta; "mutta maltahan vaan aikaa, hävytön, ja minä vannon kaikkein helvetin henkien kautta, että minun kostoni pitää sinun musertamaan." "Vältä, syöpäläinen," huusi Akselinpoika ja pyöritti ruoskaa hänen päänsä päällä. Cecilia katosi pensasten sekaan ja Akselinpoika ajoi linnaansa.
Kiitosvirren loputtua vietiin Akselinpoika jälleen vankihuoneesensa; mutta hänen sydämensä oli levollinen, sillä taivas ja Petter olivat ottaneet huostaansa hänen asiansa. Läsnäolleiden matkoihinsa mentyä piti Petterin valmistaa tuomio kirjallisesti ja sen jälkeen seurata abbottia.
"Jumalan pyhä äiti suokoon teille voimaa kestämään sen hirmuisen tapauksen, jalo herra," sanoi Märta, kovasti itkien; "jaa, se on totta; se julma onnettomuus on tapahtunut." Akselinpoika syöksi nyt ulos, huutaen niin, että se kaikui yli ympäristön: "kaikki minun väkeni pitää kokoontumaan, koko kartanon asukkaat, kaikki kalastajat! Lykätkää veneet vesille!
"Armon voima on tyhjentämätön, ja te voitte vielä pelastaa syntisen sielunne ijankaikkisesta kadotuksesta." "Säästä viekkaita sanojasi, sinä ulkokullattu tyhjäntoimittaja! Minä tunnen sinun; rahasta annat sinä ryöväreille ja murhamiehille syntein anteeksi-antamisen, ja kultakappaleen tähden petät mielelläsi Jumalasi!" sanoi Akselinpoika ylenkatseella ja käänsi hänelle selkänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät